PASKA SOHVA

BURIAL - 2000-LUVUN HIENOIN MUUSIKKO

2012-01-28T06:01:00.008+02:00

Voisiko kukaan kuvitella James Blaken suurta, hipstereiden suuresti edeksiauttamaa läpimurtoa ilman Burialia? Olen vahvasti sitä mieltä ettei se olisi ollut mahdollista. Monilla musasivustoilla, blogeissa ja lehdissäkin asti hypeteltiin kuinka Blake on kuronut umpeen singer-songwriter -perinteen ja ah-aina-niin-muodikkaan dubstepin olemuksessa piilleen hienovaraisuuden. Tässä päästään kahden suuren ongelman eteen.

1. James Blakella ei ole mitään tekemistä niinsanotun singer-songwriter -perinteen kanssa.

2. James Blakella on hyvin vähän mitään tekemistä dubstepin kanssa.

Myönnettäköön kyllä että Burialin Untrue -levy sai myös suuren musiikkimedian puolelleen, mutta jostain kumman syystä silloin se ei vituttanut. Se hype oli oikeasti täysin ansaittua ja hypetetty musiikki oikeasti uraauurtavaa, mielenkiintoista ja täysin uutta. En halua nyt leimautua ihan täydelliseksi James Blake -heitteriksi koska kyllä sieltä mitäänsanomattoman skeidan seasta on löytynyt muutamia oikeita helmiäkin, mutta silti.

Untrue tuli kuitenkin sellaiseen aikaan joiloin itse ainakin olin jo suuresti kyllästynyt siihen geneeriseen vaappubasso-dubstepiin. Muistan ensimmäiset kerrat kun pyöräyttelin levyn läpi yömyöhään valvoessani. Termi tajunnanräjäyttävä ei ole mitenkään riittävä kuvaamaan niitä olotiloja. Untrue oli vähän dubsteppiin viittaavaa musiikkia, muttei kuitenkaan kaatunut tuon genren ansakuoppiin. Sen sijaan se otti ne, teki niistä omiaan ja flippasi koko kaavan täysin. Lähempiä (tai kauempia) vertailukohtia löytyi sen sijaan kauempaa - 90-luvun rave-kulttuurista, garagesta ja 2-stepistä. Samoista piireistä mistä dubstepkin ponnisti, mutta miksi Untrue oli sitten niin erilainen? Miksi se erosi niistä kaikista lukemattomista Tempa- ja DMZ- julkaisuista?

Itse pidän suurimpana erona syvää äänimaailman hallintaa. Tottakai dubstep on aina pelannut äänimaailmoilla - matalilla äänentaajuuksilla, dub reggaesta pöllityillä kaiutteluilla ja rikkonaisella biitillä. Untrue meni syvemmälle. Se on niin rikkonainen osittain, että on hyvin vaikea löytää jotain tasaista rytmiä, oli kyseessä sitten tasainen 4/4 tai puolitempopoljento. Siinä missä regulaaridubstep pyöri lujan kompin ja bassolinjan ympärillä, Burial pyörii niiden rajamailla. Rytmi on havaittavissa ja toimii useissa biiseissä jopa hyvinkin tärkeänä elementtinä, mutta se ei sido biisikokonaisuuksia orjikseen tai vaadi niiltä jonkinlaista tanssittavaa tai bailattavaa elementtiä. Sämplet ovat helvetin tarkkaan harkittuja, vaikkakin tavallinen kuuntelija saattaisi ajatella että onpahan nyt jotain vaan läiskitty tuonne taustalle. Videopelientusiasistit saattavat jopa bongata tuttuja latausääniä tai hylsyjen kilinöitä lattialle, puhumattakaan vokaalisämpleistä - joita en edes yritä paikantaa. Ne ovat ylettömän kauniita siitä huolimatta. Jopa vinyylirahina minkä alunperin luulin johtuvan vain huonolaatuisista sämpleistä on hyvin tarkkaan harkittu yksityiskohta ja tunnelmallinen elementti.

Uudemmista biiseistä on ollut hieno huomata että Burial on palannut yhä syvemmälle juurilleen - rave-musiikin ja aikaisen brittihousen äärelle ja kauemmas dubstep-piireistä. Missään vaiheessa mies ei ole antanut kategorisoida itseään näihin meidän niin rakastamiimme genrelokeroihin, vaan on rohkeasti murtanut niiden seinämät ja mennyt pidemmälle. En voi muuta kuin odottaa innolla mitä mies keksii seuraavaksi. Harvoin tulee vastaan artisteja joiden joka ainoa uusi kappale on rankalla dokailulla ja bailaamisella juhlistettava tapahtuma. Kaiken kruunaa miehen loppumaton nöyryys.

"I just wanna make good tunes."

Tällaisia neroja meidän on ylistettävä, mieluummin kuin itseään hehkuttelevia ja lähinnä asuvalinnoillaan piirejä kohauttelevia Rihannoja ja Lady Gagoja.

Tulen olemaan ylpeä vanhempi joka kertoo lapsilleen että tällainen musiikki oli hyvää meidän aikanamme ja tämän tahtiin me ollaan itketty, naurettu, eletty ja loppupeleissä kuoltu. Ei ne kuitenkaan tajua - en mäkään ymmärrä mun äidin Bay City Rollers -hehkutteluja. Uskaltaisin kuitenkin väittää että Burialin jalanjälki tässä 1950-luvun jälkeisessä musiikkimaailmassa on lopulta suurempi. Usein mietinkin että kuinka moneen erilaiseen tilanteeseen tällainen musiikki onkaan sopinut oman elämäni aikana? Todella, todella moneen. Dog Shelter tulee soimaan mun hautajaisissani. Peace.

Lopuksi pahoittelut noista joistain aika noloista Youtube-käyttäjien omista "musavideoista." 500 pikselin levitysraja iski vastaan. Musa on kuitenkin tärkeintä.

KLASARIPICK: ERIK SATIEN PIANOMUSIIKKIA 1800-LUVUN LOPULTA

2012-01-24T20:17:00.002+02:00

Tähän postaukseen ei ole valittu mitään erityistä levyä, koska klasarisäveltäjien kohdalla tärkeää ei ole kappaleen tulkinta vaan itse teos. Tämä klassisen musiikin piireissä varmasti hiuksianostattavan väitteen voi toki myös kääntää täysin päinvastaiseksi: monien mielestä anteeksiantamattomalla rubatolla varustettu tulkinta voidaan kokea paljon mielenkiintoisemmaksi vaihtoehdoksi sille yleisesti hyväksytylle ja usein kuullulle vaihtoehdolle. Onkin suuren taiteilijan ja soitinvirtuoosin merkki pystyä ottamaan usein jopa 400-500 vuotta vanhat kappaleet käsittelyyn ja tehdä niistä omiaan. Lisäksi aiheena olevan säveltäjän skaala on melko laaja joten siksi näin spesifi rajaus.

Monet klassisesta musiikista mitään tietämättömät ihmiset tunnistavat varmasti edes muutaman Erik Satien kappaleista; miehen sävellyksiä on lainailtu, versioitu ja käytetty niin monissa eri yhteyksissä että niiden luetteleminen tässä veisi aivan liikaa palstatilaa ja aikaa. Mies itse oli jonkinlainen aikansa rocktähti. Hän syntyi Normandiassa 1866, mistä hänen perheensä muutti Pariisiin Satien ollessa nelivuotias. Äiti-Satie kuoli 1872 ja Erik palasi kotiseuduilleen asumaan isoäitinsä luo, missä hän myös sai ensikosketuksensa musiikin maailmaan ottaessaan oppitunteja paikalliselta urkurilta. 1878 oli edessä paluu Pariisiin ja keskelle taiteellisesti värikästä ja kukoistavaa Belle Époque- aikakautta, Toulouse-Lautrecien ja Van Goghien sekaan. 1879 Satie pääsi opiskelemaan Pariisin konservatorioon, mutta opettajat totesivat tylysti nuoren oppilaansa olevan täysin lahjaton pianistina ja tulevaisuudesta musiikillisella uralla oli turha haaveilla.

Tarinahan ei tietystikään pääty tähän. Vajaan kymmenen vuoden etsikkoajan jälkeen, 1887 Satie muutti tuolloin ranskalaisen avantgarden ja boheemin elämäntavan ehdottomaan keskukseen: Pariisin Montmartrelle. Noissa piireissä hän tuli tunnetuksi merkillisestä pukeutumisestaan jonkinlaisiin köyhäläispapin rääsyihin ja Alesteir Crowley- tyyppisestä esoteerisiin uskontoihin syventymisestä pakanallisine riitteineen. Sävellystyö oli Satielle enemmänkin jonkinlaista uskonnon harjoittamista kuin musiikin luomista ja perustipa mies jopa oman kirkonkin tuolle jalolle taiteenlajille. Ilkikurisena performanssina hän saattoi kävellä kadulla elävä hummeri talutushihnassaan. Absintinhuuruisten öiden ja sävellykseen kuluvien päivien yhteistyö alkoivat pikkuhiljaa tuottaa tulosta ja tuolta ajalta ovatkin peräisin hänen kuuluisimmat pianoteoksensa: Gymnopediés (1888) ja Gnossiennes (1890).

Gymnopediés on jo nykypäivänä niin tunnettu ja käytetty erilaisten populaarikulttuuristen viittauksien vilisevässä maailmassamme, että se alkaa jo pikkuhiljaa muuttua kliseeksi. Tämä ei ainakaan omasta mielestäni ole niinkään huono asia(ikuinen eksentrikko Satie olisi ollut tästä varmasti hyvin mielissään, toimihan mies myöhemmällä urallaan jopa kabaree-muusikkona, huvin vuoksi), eikä se missään nimessä vähennä sen musiikillista vaikutusta, joka on lievästikin sanottuna ollut järkälemäinen. Viiva erilaisten Satien inspiroimien muusikoiden välille voidaan vetää Claude Debussysta ja Maurice Ravelista Stockhausenin, John Cagen ja Brian Enon kautta aina Chilly Gonzalesiin asti.

Arkkitehti Mies van der Rohen kuuluisan väitteen mukaan vähemmän on aina enemmän, eikä Gymnopedejä kuunnellessa voi oikeastaan väittää vastaan. Tempo (Satie ei koskaan määritellyt kappaleilleen tiukkoja rajoja eikä tempomerkintöjä, ensimmäinen Gymnopediékin on määrä esittää yksinkertaisesti temmossa lent - hitaasti) on jokseenkin jäävuoren uintia myötäilevä ja sointukulku hyvin simppeli. Säveltäjä itse kuvaili myöhemmin elämässään musiikkiaan eräänlaiseksi "huonekalumusiikiksi" jota ei ole tarkoituskaan huomioida vaan se soi siellä jossain taustalla. Ja näin onkin luotu reunaviivat ambient-musiikille. Tässä ei jäädä kuitenkaan niin usvaiselle tasolle.

Gymnopediés soi vahvana. Se herättää julmetusti erilaisia tunnereaktioita erilaisissa ihmisissä: surua,iloa, vihaa, alakuloisuutta, ikävää, tunnetta x potenssiin y. Myöhempään minimalistiseen tai serialistiseen musiikkiin sitä ei voi vertaa vaikka tiettyjä yhtäläisyyksiä onkin, sillä siinä missä minimalistit ovat vähän kärjistäen hyvinkin kylmiä jannuja eivätkä välitä muusta kuin saman asian repetitiosta, Satie on pelkkää pulssia ja aaltoilua suunnasta toiseen. Pitkään resonoivien yksittäisten pianosointujen puhuma kieli osuu varmastikin johonkin tiettyyn äänispektrin kohtaan, joka taas resonoi samalla taajuudella kuin ihmiset ja pieni tila ympärillämme.

Gnossiennes jatkaa samoilla linjoilla kuin Gymnopediés, ehkä kuitenkin aavistuksen verran eläväisemmässä muodossa. Kolmen gnossiennin välillä on huomattavasti enemmän vaihtelua ja variaatiota kuin kolmen gymnopedin. Nämä kolme verrattain lyhyttä pianokappaletta hakevat vertaistaan pianomusiikin saralla. Ne ovat samaan aikaan moderneja enkä pidä turhaan Satieta yhtenä avantgardistisen musiikin jumalana, mutta samaan aikaan ne ovat mitä ovat - yksittäisellä pianolla soitettuja hyvin hetkittäisiä tapauksia. Niissä ei kikkailla tekniikalla kuten Ravelin pianosävellyksissä eivätkä ne ole yhtä juustoisia kuin Chopin pahimmillaan. Ne ovat henkilökohtainen kokemus (itse menin hyvinkin sanattomaksi ensimmäisellä kerralla) että en ehkä osaa edes kuvailla niitä sen kummemmin kuin että erinomaista musiikkia on kyseessä. Lisättäköön loppuun vielä että virallisesti Gnossiennes käsittää kokonaista kuusi kappaletta, mutta osat 4-6 julkaistiin vasta aikoja Satien kuoleman jälkeen vuonna 1968. Siispä käsittelyssä nyt vain ensimmäiset kolme osaa, vaikkakin myös 4 ja 5 ovat nerokasta tavaraa. Alla linkit - jokainen saa itse kokeilla miltä tuntuu.

MINÄ OLEN JUMALA

2012-01-20T22:11:00.003+02:00

Monet tuntevat Clams Casinon nyt pinnalla olevan ASAP ROCKYn tuottajana, duuni missä jäbä menestyy todella hyvin. Henkilökohtaisesti tunnen Clams Casinon jumalattoman hyvän musiikin tekijänä. Muita perusteluja ei tarvita.

Tuntuu siltä että jos El-P olisi pysynyt ajan tasalla niin...

Toisaalta, musiikki pitää ottaa sellaisena kun se on. Tässä tapauksessa hyvänä. Nautiskeluna.

JATKETAN WES ANDERSON TEEMALLA!

2012-01-17T21:12:00.004+02:00

Pakko jakaa muutama Wes Anderson lyhäriä, jotka löytyvät Youtubesta:

How I Learned To Tell The Difference Between A.M. And P.M. aka Bottle Rocket (1992)

Hotel Chevelier (2007)

SUNDAY MORNING

2012-01-15T13:21:00.002+02:00

Oupa - It's Rough from Boiled Egg on Vimeo.

VUODEN LEFFA!

2012-01-13T00:55:00.002+02:00

Wes Anderson on vaan yksinkertaisesti PARAS!

SKINNY LOVE MIXTAPE (B-PUOLI)

2012-01-12T10:57:00.003+02:00

Jatketaan siitä mihin eilen jäätiin, eli tässä on nyt B-puoli Skinny Love-kasetista!

DJ Forrester - Skinny Love cassette mixtape (B-side) by MF3000

DJ Forrester - Skinny Love cassette mixtape (B-puoli)

1. Promise And The Monster - Slopes
2. Emily Jane White - Wild Tigers I Have Known
3. Cat Power - Say
4. Feist - The Water
5. Beth Gibbons & Rustin Man - Show
6. Hope Sandoval & The Warm inventions - Blanchard
7. Laura Marling - Rest In The Bed

Kansikuvan teki Joshua Sparks

SHUT UP AND PLAY THE HITS

2012-01-12T00:11:00.004+02:00

"The upcoming Sundance Film Festival will feature the documentary Shut Up and Play the Hits, which documents LCD Soundsystem's final days surrounding the the band's last show at Madison Square Garden last April. The film, directed by Dylan Southern and Will Lovelace, premieres at Sundance on January 22."

Kumpa olisin päässyt kokemaan tuon LCD:n viimeisen yli kolme tuntia kestävän keikan Madison Square Gardenissa, mutta onneksi pääsin kumminkin näkemään bändin Flow-festivaaleilla pari vuotta sitten (Se oli miljoona kertaa parempi kuin väsynyt Chemical Brothers)

Toivottavasti tuo kyseinen dokumentti näytetään jossain täällä suomessakin..

THE HOMELESS BY LEE JEFFRIES

2012-01-11T23:48:00.002+02:00

Lee Jeffries career began as a sports photographer, capturing the beautiful game of football in Manchester. Then a chance meeting with a homeless woman living in the streets of London changed his life forever. He has since dedicated himself to capturing gripping portraits of the disenfranchised.

SKINNY LOVE MIXTAPE (A-PUOLI)

2012-01-11T10:54:00.005+02:00

Suurin piirtein viime keväästä lähtien säädön alla ollut mixtape tuli vihdoinkin valmiiksi joulukuussa. Mikään miksaus ei ole ikinä tuottanut mulle niin paljon vaikeuksia tehdä, kuin tämä. Ehkä asiaan vaikutti se fakta, että tämä miksaus tultaisiin julkaisemaan kasettina, joten sen piti olla tottakai täydellinen. Pienen säädön jälkeen Skinny Love julkaistiin 30kpl valkoisella kasetilla ja pahvikansilla.

Ne kolmekymmentä kasettia meni heti, joten päätin jakaa tämän nyt kaikille ihmisille. Pääsette nyt kuuntelemaan 30 minuuttia musiikkia, jotka tuotti minulle harmaita hiuksia pitkin kevättä/kesää/syksyä.

Työn alla on jo Skinny Love Vol. 2, joka tulee luultavasti myöskin ensi joulukuussa, jos sama tahti jatkuu

DJ Forrester - Skinny Love cassette mixtape (A-side) by MF3000

1. Smog - All Your Women Things
2. Joose Keskitalo - Saimaan Rannalla
3. Atlas Sound - Terra Incognita
4. Beck - Round The Bend
5. Cass McCombs - County Line
6. Destoyer - Melanie And Jennifer And Melanie

Laitan huomenna B-puolen jakoon!

WE BROKE FREE MIXTAPE

2012-01-10T20:50:00.005+02:00

Tänään on tiistai ja se meinaa uutta mixtapea! Tällä kertaa mennäänkin kesäisissä tunnelmissa.

Tein tämän alunperin rakkaalle ystävälle synttärilahjaksi mutta tämä onnistu jotenkin niin hyvin, niin oli pakko jakaa tämä myös teille, tosin lyhyempänä version (teknisten ongelmien takia).

DJ Forrester - We Broke Free Mixtape by MF3000

DJ Forrester - We Broke Free Mixtape

1. Whitest Boy Alive - Courage
2. Twin Sister - Bad Street
3. The Shins - Australia
4. Jens Lekman - Maple Leaves (7" Version)
5. Camera Obscura - Lloyd I'm Ready To Be Heartbroken
6. Regina - Mustavalkeaa
7. Cults - Abducted

I BREAK HORSES

2012-01-09T23:20:00.004+02:00

Viikon ensimmäinen mixtape on tässä!

DJ Forrester - I Break Horses:

DJ Forrester - I Break Horses Mixtape by MF3000

I Break Horses mixtape koostuu pelkästään Smogin ja Bill Callahanin kappaleista. Oli pakko tehdä Callahanin upeista kappeleista oma mixtape, koska ihmisten täytyy saada kuulla näitä ihan huikeita kappaleita. Herran ääni ja hänen luoma tunnelma on vaan niin koukuttava ettei sitä voi olla fiilistelemättä. Toivottavasti tämä tippuu teille!

DJ Forrester - I Break Horses Mixtape

1. Smog - Real Live Dress
2. Smog - You Moved In
3. Bill Callahan - Let's Move To The Country
4. Bill Callahan - Riding For The Feeling
5. Bill Callahan - Rococo Zephyr
6. Smog - Blood Red Bird
7. Smog - I Break Horses

Spesiaali, josta puhuin viime viikolla on siis se, että yritän tällä viikolla laittaa jokaiselle päivälle mixtapen. Katotaan onnistuuko :D

STONES ROSES COMEBACK, IHAN KIVA MUTTA...

2012-01-09T21:37:00.003+02:00

Yksi maailman hienoimmista bändeistä AT THE DRIVE-IN tekee comebackin 11 vuoden jälkeen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

"ATTENTION ! To whom it may concern: AT THE DRIVE-IN will be breaking their 11 year silence. THIS STATION IS .... NOW ....OPERATIONAL."

Te ette voi tajuukaan miten fiiliksissä oon tästä asiasta! Toivottavasti bändi tekee kunnon Euroopan kiertueen! Makso mitä makso, tämä bändi pitää vaan nähä!

BECK & SERGE GAINSBOURG

2012-01-04T00:30:00.004+02:00

Beckillä on omilla sivuillaan Planned Obsolescence niminen DJ-sarja, jossa herra ja hänen ystävänsä jakavat suosikkikappaleitaan faneilleen, ja yksi näistä mixtapeista keskittyy pelkästään legendaarisen ranskalaisen herrasmiehen, Serge Gainsbourg tuotantoon.

""We are putting up a new section, a weekly DJ set, called Planned Obsolescence. These are mixes of what we're listening to, put together by myself or guest DJs. Please enjoy.""

Biisilista:

L’homme À Tête De Choux
Ah!Melody
Je Suis Venu Te Dire Que Je M’en Vais
EnMelody
Bonnie And Clyde
Soixante Neuf Annee Erotique (69 Erotic Year)
Avant de mourir
Lunatic Asylum
Sea Sex And Sun
New York-U.S.A.
New Delire
Initials B.B.
Sex-Shop
L’hotel Particulier
CargoCulte
La Chanson de Slogan
Titicaca
Les Coeurs Verts – Scène De Bal 2
Cannabis – Cannabis, par Serge Gainsbourg
La horse – L’alouette
Qui Est In Qui Est Out (Who’s In Who’s Out)
Chatterton
Docteur Jekyll Et Monsieur Hyde
Ford Mustang
Black & White
Panpan Cucul
Aurait Du Faire Gaffe, Le Choc Est Terrible 1
Les Sucettes (The Lollipops)
Marilou Sous La Neige
Sous Le Soleil Exactement (Precisely Under The..)
Sex-Shop
Cannabis – Dernière blessure
Comment Trouvez-Vous Ma Soeur -Erotico-Tico
Vidocq – Chanson Du Forçat Par Serge Gainsbourg
Elaeudanla téïtéïa
Chez les yé-yé
Requiem Pour Un Twister
Premiers Symptômes
Pauvre Lola
Quand Tu T’y Mets
Ce Grand Méchant Vous
Some Small Chance
Machins Choses
No no, yes yes
Trop Jolies Pour Etre Honnetes 1
Melancoly Baby
Un Poison Violent, C’est Ca L’amour (A Violent…)
L’horizon – L’horizon
Le Jardinier d’Argenteuil – Valse Du Jardinier
Scène De Bal 1
Woom Woom Woom
Pyschastenie (Miles’ Drum Edit)
La Fille Au Rasoir
Planteur Punch (Inédit)
Harley Davidson (Palace 80)
Mickey Maousse
Cadavres en série
Le Physique Et Le Figuré
No Comment
Love On The Beat
You’re Under Arrest
Mon Légionnaire
Lemon Incest
Breakdown Suite
Transit À Marilou
je T’aime…Moi Non Plus (I Love You…Neither..)
Freedom Rock/ Mister Freedom
La Décadanse
Manon

PASKA SOHVA RADIO-OHJELMA

2012-01-03T23:59:00.003+02:00

Nyt se päivä on vihdoinkin koittanut, kun ei tarvitse ryömiä kahden tunnin unien jälkeen Bassoradiolle tekemään sunnuntaista klo 10-12 Paska Sohva radio-ohjelmaa. Nimittäin huomisesta lähtien Paska Sohva tulee nyt joka toinen keskiviikko klo. 18-20. Vaikka lähetysaika muuttuikin, niin meininki pysyy silti samana. Eli loistavaa musaa ja jäisiä läppiä on luvassa!

Muistakaa rakkaat lukijat, että joka toinen keskiviikko (parittomat viikot) klo 18-20 avata radion, joko netissä Basso.fi tai FM-tajuudella 102.4 Mhz!

WAVE DAYS

2012-01-03T23:17:00.003+02:00

Herra, joka tunnetaan mm. RoopeK aka Rrimöykk aka Koksukoo aka RPK nimien takaata ei hirveästi esittelyjä kaipaa, jos olet edes vähänkin seurannut suomiräppiskeneä. Jos et tiedä, niin kuuntele tämä levy (hienoimpia räppilevyjä ikinä!) ja lue tämä juttu! Joka tapauksessa tämä hieno herra julkaisi juuri 30 minuuttia sitten uuden Wave Days nimisen mixtapen, joka koostuu pelkästään vanhasta New Wavesta, Minimal Wavesta ja Dark Wavesta, joita herra on metskannut ihan huolella.

Annetaan herran itse kertoa miksauksestaan:

"this is a mix of 80’s wave (new, minimal, dark… etc) sounds.
it’s 120 mins of drum machines, analog synths, tape delays, plate reverbs, diy electronics, passionate singing.
thanks for all the bloggers that been pushin these rare and hard to get tape and vinyl rips for people like me.
i hope you’ll enjoy these songs that really blew my mind away when i found these sounds.
this mix is my way of giving back to the these waves that might just be the best music on earth."

Kuten tekstissa sanotaan, niin "these waves that might just be the best music on earth." pitää todellakin paikkansa ja tämä miksaus on kaksi tuntia pelkkää kultaa. Suosittelen lataamaan tämän hienon miksauksen TÄÄLTÄ!

HUH HUH

2012-01-03T22:30:00.005+02:00

Harvoin saan kuulla niin hyviä uutisia, jonka ansiosta vaan hymyilee kaksi päivää putkeen. Ja nämä hyvät uutiset oli tottakai ilmoitus Cat Power Helsingin keikasta!!

Kun Cat laittoi uuden biisinsä ja videonsa ihmisten ilmoille joulun alla, niin toivoin, että siinä samalla paljastettaisiin kiertue, joka ulottuisi Eurooppaan asti. Olin valmis matkustamaan ihan minne tahansa, jotta näkisin tämän ihanan naisen vihdoinkin livenä. Onneksi Fullsteamin hienot tyypit (Kiitos Artemi, Johannes ja Juha) näköjään luki ajatukseni ja päätti, että minun pitää säästää rahani Coachellaa varten, ja tuo Cat Powerin 5.2. The Circukseen.

Oli pakko googlailla vähän tietoa koskien tuota uutta kiertuetta ja tällä hetkellä näyttää siltä, että mitään muita keikkoja ei ole kuin 5.2. Helsingissä ja 9.2. Istanbulissa.

Ai niin! Eihän nämä hyvät uutiset tähän loppuneet!
Nimittäin eilen tuli myös julki, että Bruce "POMO" Springsteen esiintyy heinäkuussa Helsingissä. Kyllä nyt Paska Sohvan poikia hemmotellaan nyt pahasti!!!

POWER, CORRUPTION & LIES

2012-01-02T00:13:00.006+02:00

Käykää ostamassa tammikuun Mojo! Siinä tulee mukana CD, joka on tribuuttilevy New Orderin klassikkolevylle, Power, Corruption & Lies. Tribuuttilevyllä on mukana mm. Destroyer ja meidän oma K-X-P (!!!!!!)

Power, Corruption & Lies Covered
01 The Golden Filter – “Age of Consent”
02 Tarwater – “We All Stand”
03 Errors – “The Village”
04 S.C.U.M. – “586″
05 Fujiya & Miyagi – “Your Silent Face”
06 Seekae – “Ultraviolence”
07 Walls – “Ecstasy”
08 Destroyer – “Leave Me Alone”
09 Biosphere – “Blue Monday”
10 Zombie Zombie – “The Beach”
11 Lonelady – “Cries & Whispers”
12 Anothers Blood – “Lonesome Tonight”
13 K-X-P – “Murder”

Kuuntele Destroyerin super hieno versio Leave Me Alone-kappeleesta TÄSTÄ

2012

2012-01-01T22:30:00.006+02:00

Vuoden eka postaus!

Huh huh! Tänään taas huomasi, ettei sitä olla enää nuori parikymppinen, joka jaksaa ja jaksaa.

Jatkot, jotka kestää klo. 07.30 aiheuttaa kyllä aikamoisen darran seuraavalle päivä eiku siis samalle päivälle. Tällä kertaa päästiinkin kumminkin aika iisisti eikä päässä soinut taas koko päivää Joose Keskitalon Luoja Auta-kappale.

Muistakaa, se darra MENEE kyllä ohi mutta siinä saattaa kestää tovi!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

2011-12-31T16:54:00.004+02:00

Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Tämä vuosi onkin ollut hieman hiljaisempi vuosi kirjoitusten puolesta, jos vertaa esimerkiksi viime vuoteen. Jotenkin toi "oravanpyörä" elämä on vienyt kaiken ajan kirjoituksilta/pätemiseltä :D Lupaan yrittää parhaani, että ensi vuodesta tulee tuotteliain vuosi kirjoitusten suhteen.

Tammikuun ensimmäisillä viikoilla on luvassa jotain spesiaalia, joten tarkkailkaa näitä sivuja!

Peace,

Mathias

PS. muistakaa Party All The Time!

EHKÄ JONAIN PÄIVÄNÄ MYÖS SUOMESSA?

2011-12-29T16:50:00.006+02:00

Nyt on pakko fiilistellä jotain muuta kuin musiikkia!

Viisi vuotta sitten São Paulon pormestari Gilberto Kassab pisti uuden lain “Clean City Law," käytäntöön, joka kielsi kaiken ulkomainnonnan, eli missään kaupan ikkunassa ei saa olla mainosjulisteita, ei pysäkeillä, ei missään. Kaupungin asukkaat pelkäsivät ensin, että tämä tulee vaikuttamaan heihin tosi pahasti. Rahallisia menetyksiä pelättiin nousevan jopa 133 miljoonaan mutta viisi vuotta myöhemmin mitään katastrofia ei tapahtunut, ja São Paulon asukkaat ovat erittäin tyytyväisiä uuteen lakiin.

Lue lisää täältä

Tässä on muutama kuva miltä São Paulossa näyttää tällä hetkellä:

Pakko kyllä myöntää, että noi mainosständit näyttää nyt todella karuilta ilman mainoksia. Niiden poistaminen tulisi varmaan liian kalliiksi kaupungille?

1.-10.

2011-12-29T00:25:00.004+02:00

Laitoinko eilen vai toissapäivänä 20.-11. sijat vuoden parhaista levyistä, joten kai se pitää laittaa ne loputkin:

1. Atlas Sound - Parallax

Jos olette lukenut vähänkin enemmänkin näitä mun postauksia tai käynyt Stupidossa tai muuten vaan kuunnellu musapaasauksiani, niin ette ole voineet välttyä minun Atlas Sound -hehkutuksilta. Viimeisin parin vuoden ajan Bradford Coxin johtamat Deerhunter ja Atlas Sound ovat nousseet tärkeimmiksi bändeiksi minulle. Herra Coxinin kädenjäjistä on syntynyt pelkästään kultaa!

Atlas Sound alkoi kokeellisena projektina, jossa erilaiset häirilöäänet/sämplet olivat etualalla kun taas vokaalit olivat piilotettu niiden taakse mutta tämä kolmas levy on täysin vastakohta ensimmäisellä levylle. Vokaalit ovat nyt etualalla ja muut ovat takana. Parallax onkin "pop"-levy, joka olisi voinut yhtä hyvin olla myös Deerhunterin levy. Parallax ja Deerhunterin viimeisin levy Halcyon Digest liikkuukin käsi kädessä sekä soundimaailmaltaan, että tunnelmaltaan.

Parallax ei todellakaan ole helppo levy, joka aukeaisi heti ensimmäisellä kerralla, vaan sitä pitää kuunnella ja kuunnella. Mielummin vielä kuulokkeiden kanssa, koska silloin saat kaiken irti kappaleista.

Youtube

2. Kurt Vile - Smoke Ring Over Halo

Tuo philadelphian lahja maailmalla, julkaisi ehkä uransa parhaimman levyn.
Smoke Ring Over Halo antaa täydellisen käsityksen herra Vilen urasta. Levyltä löytyy niin kauniita folk-kappaleita (Baby's Arms), että särökitaraindietä (Puppet To The Man). Parasta levyssä onkin Vilen laiska ja surullinen tapa laulaa, joka on niin hypnotisoiva, ettei sitä voi vaan vaan lopettaa kuuntelemasta.

Vilen keikka Tavastialla oli yksi tämän vuoden hienoimpia keikkoja!

Youtube

3. Bill Callahan - Apocalypse

Singer/songwriter Bill Callahan on surullisten laulujen mies. Callahanin melankoliset laulut ja miehen hieno syvällinen baritoniääni, onkin se juttu johon tykästyin Callahanissa todella paljon. Bill tekee yksinkertaisia mutta silti koukuttavia lauluja elämän vaikeuksista. joiden parissa unohtaakin omat ongelmat.

Youtube

4. Jonathan Wilson - Gentle Spirit

Gentle Spirit oli ehkä vuoden yllättäjä itselleni. Olin yhtenä päivänä Valtsun kanssa töissä ja päätettiin laittaa tämä kyseinen levy soimaan levynkannen takia. Kummallakaan ei ollut mitään hajua kuka tämä Jonathan oikein oli. Kuunneltuamme vajaan 80min kestävän levyn tajusimme, että tämä levy tulee olemaan meidän molempien top20-listassa hyvin korkealla.

Wilcon ja Jackson Brownen kanssa yhdessä työskennelty Jonathan tekee eeppisiä folkkia ja psykedelisiaa yhdesteleviä kappaleita, joihin vaan rakastuu täysin.

Kun olin marraskuussa matkustamassa sunnuntaina klo 7 aikoihin Tukholman metrossa kohti keskustaa kuuntelin kuulokkeista Jonathanin Can We Really Party Today?-biisiä, kun samalla katselen siinä ympärillä olevia nuoria ruotsalaisia ihmisiä tulossa jatkoilta/baarista laskuhumalassa, niin oli jotenkin todella absurdia kuunnella kyseistä kappaletta tuollaisessa tilanteessa! Kun kaikista huokui kilsan pääähän, että tänään ei todellakaan juhlia vaan maataan omassa sängyssä hirveässä darrassa.

Youtube

5. PJ Harvey - Let England Shake

PJ tuo hieno nainen, jota on tullut fiilisteltyä jo melkein kymmentä vuotta on aina ollut lähellä sydäntäni Cat Powerin kanssa. Täytyy kyllä myöntää kun viime vuonna julkaistiin ekat maistiaiset tulevalta Let England Shake-levyltä, niin petyin erittäin paljon, koska jotenkin toivoin, että se vihainen angsti PJ, jota rakastan eniten olisi tullut takaisin mutta ei tullut. Kun kuuntelin enemmän ja enemmän levyä, niin tajusin sen levyn hienouden. Levy on täynnä yksinkertaisia mutta silti koukuttavia kappaleita!

PJ on kyl aina ollut henkilö, joka osaa yllättää faninsa.

Youtube

6. DJ Kridlokk - UG Solo

Vaikka tänä vuonna julkaistiinkin todella paljon hyviä räppilevyjä, niin yksi erottui joukosta! Se oli tämä DJ Kridlokkin pitkään odotettu memphis-räppilevy UG Solo. Kridlokkin biitit ja läpät ovat jotain ihan käsittämättömän nerokkaita, joita kukaan ei pysty tekemään niin hyvin kuin herra DJ Kridlokk: “mä en oo kattonu skidinä piirrettyjä, vaan steven segaleja”

Youtube

7. New Tigers - New Tigers

Kyllä ne turkulaiset osaa!

New Tigers yhdistää musiikissaan täydellisesti vanha kunnon 90-luvun alternative-meiningin (Galaxie 500 / vanha Teenage Fanclub) ja 80-ja 90-luvun (Sonic Youth / My Bloody Valentine) surinafiilistelyt. Kun on tälläinen paketti on tarjolla, niin tälläinen vanha Altsu/Indie -nörtti ei voi muuta tehä kuin rakastaa <3

Kun ensimmäisen kerran kuulin New Tigersin singlen Pocketful of Sand, niin pääni kirjaimellisesti melkein räjähti. SE OLI VAAN NIIN TÄYDELLINEN BIISI, joka on ehdottomasti tämän vuoden kovin biisi! Harmi vaan, ettei siitä ole YouTubessa hyvänlaatuista videoo, niin ei voi laittaa sitä tähän.

Youtube

8. Regina - Soita Mulle

Oon aina tykänny Reginan söpöstä/hellyyttävästä elektropopista. Kun Regina julkaisi ensimmäisen sinkkunsa uudelta levyltä, niin silloin rakastuin bändiin täydellisesti.
Miksei Regina ole tehny aikaisemmin tätä rokkilevyä? Tämä uusi soundi sopii Reginaa NIIN TÄYDELLISESTI!

Youtube

9. Thurston Moore - Demolished Thoughts

Legendaarisen Sonic Youthin pääjehun edellinen soololevy Trees Outside the Academy on yksi lempilevyistäni. Herran uusin Demolished Thoughts on hyvin riisuttu versio, jos vertaa herran edelliseen levyyn. Edellisellä oli Sonic Youthin tyylisiä säröbiisiä, että herkkiä akustisia kappaleita. Tällä kertaa Thurston Moore on keskittyny vaan laulamaan meille akustisen kanssa. Kun soppaan lisätään vielä yksi idoleistani, eli Beck tuottajaksi niin tuloksena ei voi olla muuta kuin yksi vuoden parhaimpia levyjä.

Youtube

10. The Horrors - Skying

Pari vuotta sitten mun vuoden parhaimmat levyt listalla ykkösenä koreili The Horrorsin edellinen levy Primary Colours, joka täydellinen Shoegaze-levy! Pari vuotta myöhemmin noi ihanat kitarafeedbackit ei hävinnyt onneksi mihinkään vaikka ne ei olekaan enää pääosassa. Jos herrojen edellinen levy oli kunniaosoitus My Bloody Valentinelle, niin tämä on kunniaosoitus Echo & the Bunnymenille ja Siouxsie And The Bansheesille. Levy kuunnellessa kuulee kyllä, että treeniksellä on kuunneltua huolella esim. Echo & The Bunnymenia, Simple Mindsia ja Siouxsie And The Bansheesia, koska levy huokuu ensimmäisestä kappeleesta lähtien 80-luvun henkisiä Post-punkia.

Youtube

Käy lukemassa tarkemmat selitykset 11. - 20. sijalla olevista levyistä täältä

JENS LEKMAN: CONVERSATION BETWEEN ME AGE 17 AND ME AGE 30

2011-12-27T20:57:00.003+02:00

Jens Lekman keskuteli joulupäivänä Skypen välityksellä 17v. Jens Lekmanin kanssa mm. hänen tulevasta levystä:

30 - Hello, hello, can you hear me ?
17 - Yes, but there's an echo.
30 - Uuuuh I hate Skype.
17 - Don't worry, it's not too bad.
30 - This is why long distance relationships don't work. Because you're turned into a stuttering fourth grader.
17 - I don't know much about long distance relationships.
30 - You say something funny and then you have to wait those humiliating two seconds before you get a response.
17 - Aha.
30 - You will know all about it in a few years.
17 - Ok.
30 - Anyway, I just wanted to say hi and merry christmas.
17 - Merry christmas.
30 - It's nice to see you.
17 - You too.
30 - Love your hair.
17 - Really ?
30 - Yes.
17 - So what's up?
30 - I'm just finishing the songs for my new album. Next month I will be doing the final recordings and then it should be done.
17 - How exciting, what's it about?
30 - You know, it's about that time after you've come out of a relationship and you come to terms with what has happened and how you deal with it.
17 - Aha.
30 - One day you're ok and the next you're not and you long for that time when you will feel whole again. You're looking for closure and then you realize that there is no such thing. You don't get over a broken heart, you just learn to carry it as gracefully as you can.
17 - It sounds boring and middle aged.
30 - It probably is but hey, I'm not seventeen anymore.
17 - So it's an album for the brokenhearted?
30 - Yes, but also for the heartbreaker. It doesn't take sides. It's for the ones who wish they were somewhere else, with someone else. And for the ones who wake up choking under the sheets of a relationships.
17 - Yes.
30 - I was worried for a while, that the songs were too self centered, that only I would be able to understand them. As if I was singing my diary, or having a dialogue with myself.
17 - You mean a monologue?
30 - I mean like what we're doing right now.
17 - Uhm yes.
30 - But I feel now, after having lived with these songs for a while and playing some of them live, they seem to be doing their job.
17 - Yes.
30 - Well, I'm not gonna keep you long. Just wanted to wish you a merry christmas.
17 - It was nice to hear from you.
30 - Oh, one more thing. About all those times when I told you you were worthless and wouldn't amount to anything. I was wrong, I'm sorry about that.
17 - I know. It's ok.
30 - No it's not ok. Look, I'm still doing it. Bossing you around. Talking to you like you don't know anything.
17 - Yeah but...
30 - No, I'm a total dick and you should say something. Speak up for yourself, to yourself.
17 - Jerk.
30 - That's more like it.

Tuleva levy tulee olemaan hieno!

3012

2011-12-27T15:45:00.004+02:00

Nyt tulevana perjantaina juhlitaan uutta vuotta päivää ennen 3012-illan muodossa Nollassa. Sisään maksaa vain narikan verran. Musasta vastaavat Bassoradiostakin tutut Paska Sohva DJ:t.

Party on!

-----

3012 / 2011
2204

With

DJ Forrester
DJ Bobo Dylan

Nolla
Pohjoisen Rautatiekatu 21, Helsinki

2011

2011-12-27T11:45:00.002+02:00

Sijat 11-20.

TUO IHANA...

2011-12-26T20:22:00.003+02:00

...Cat Power julkaisi tässä joulun alla uuden kappaleen, joka on itse asiassa vaan uusi versio vanhasta King Rides By-kappalestaan. Kyseinen "uusi" kappale julkaistiin ensimmäisen kerran Cat Powerin vuonna 1996 julkaistulla What Would The Community Think?-levyllä. Viisitoista vuotta myöhemmin kappaleesta tuli synkempi ja eeppisempi.

Näyttelijänä paremmin tunnettu Giovanni Ribisi ohjasi King Rides By-kappaleeseen nyrkkeilyaiheisen videon, jossa pääosassa harjoittelee/näyttelee filippiiniläinen nyrkkeilijä ja politiikko Manny Pacquiao:

Käy ostamassa tämä uusi kappale Cat Powerin sivuilta, niin tuet samalla The Festival of Children Foundation ja The Ali Forney Center hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka saavat kaikki tulot.

Vielä ei ole tietoa tuleeko tämä uusi versio olemaan Catin tulevalla levyllä, jonka Matador Records toivoo julkaisevan kesällä 2012.

HYVÄÄ JOULUA!

2011-12-24T09:24:00.001+02:00

IT'S REAL

2011-12-21T19:24:00.004+02:00

Oon taas vaihteeksi ollut Smogpäissäni (yllätys yllätys) mut tällä kertaa en olekaan fiilistellyt Bill Callahan ääntä vaan vielä tällä hetkellä suht tuntemattoman Oupan coveria Smogin It's Real-kappaleesta.

Alkuperäinen kappale kestää semmoset perus neljä minuuttia, mutta Oupan versio kestää kahdeksan minuuttia. Koko biisi on rakennettu minimaalisen rumpukompin ja kitaran varaan. Niin yksinkertainen mutta silti NIIN koukuttava! HUH HUH!

Skinny Love vol. 2 (jos se joskus tulee) materiaalia!

8BIT

2011-12-18T20:37:00.003+02:00

KIITOS!

2011-12-13T18:53:00.003+02:00

PERJANTAINA KREBATAAN!

2011-12-07T23:06:00.004+02:00

Paska Sohva

09.12. / Klo 21-04

DJ Forrester
DJ Bobo Dylan
Ja erikoivieraana Marko Makelove (Uusi Aaltto, Radio Helsinki)

Sisäänpääsy: 0€

Vuoden viimeisellä Paska Sohva-klubilla saapuu vieraaksi DJ Marko Makelove. Hän on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan yksi kiireisimmistä ihmisistä Indieklubi rintamalla. Hän on työskennellyt DJ:nä ja Promoottorina mm. MISF*TS, Tavastia Lauantaidisko and ODD Helsinki klubien parissa.

Kun hän ei ole juoksemassa levylaukkunsa kanssa eri klubien välillä, niin saatat löytää hänet Radio Helsingin aalloilta tekemässä Uusi Aalto-ohjelmaa Artemi Remeksen kanssa. Jos joku tietää Indie-musiikkista, niin se on DJ Marko Makelove.

Paska Sohvan DJ Forresterin ja DJ Bobo Dylanin erilaisista musiikillisista taustoista huolimatta heidän yhteinen rakkaus Indie-musiikkiin on tuonut heidät yhteen, ja he ovatkin soitelleet yhdessä levyjä jo vuodesta 2009 lähtien.

Heidän selektio ei keskitykään ainoastaan tämän päivän musiikkiin, vaan heidän selektio vaihtelee 70- ja 80-luvun New Wavesta / Post Punkista 90- ja 2000-luvun Indie / Alternative-kappaleisiin.

Tervetuloa ensi perjantaina Mbariin!

Attending!

Mbar
Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki

ILLAN VIKAT FIILISTELYT!

2011-12-07T22:51:00.003+02:00

Larry And the Lefthanded

Op:l Bastards

Giant Robot

LUOJA AUTA!

2011-12-04T17:59:00.003+02:00

Oletteko ikinä kokenut niin pahaa krapulaa, jonka takia pyydetään voimia/apua suurimmilta voimilta, jotta siitä selviytyisi?

Nimittäin tänään olin tuossa tilassa! Ehkä sen takia minun päässäni onkin soinut tänään koko päivän Joosen Keskitalon debyyttilevyn "Luoja Auta" nimikkokappale.

"Voi luoja auta mua
Mä kuolen kuolen pian
Voi luoja auta mua
Mä kuolen
Hei voi luoja auta mua
Mä kuolen kuolen pian
Voi luoja auta mua
Mä kuolen"

Tällä kertaa apukeino ei löytynyt luojalta vaan hyvältä ystävältäni, jonka kanssa kävin korkkaa glögikauden terästetyllä glögillä.

DJ FORRESTER: SKINNY LOVE MIXTAPE

2011-11-30T17:57:00.008+02:00

Suurin piirtein viime keväästä lähtien säädön alla ollut mixtape on nyt kansia vaille valmis. Biisilista, nimi ja kannet muuttui matkan varrella miljoona kertaa, mutta nyt ne on hiottu täydelliseksi!

Mixtape n. 60 minuutin verran täydellistä musiikkia syksyn/talven pimeisiin iltoihin.

Näitä on tehty näin aluksi 30kpl, joista suurin osa on jo ennakkovarattu, mutta jos haluat yhden näistä, niin laita viestiä paskasohva@gmail.com

PASKA SOHVA DJ'S

2011-11-29T23:51:00.006+02:00

Kuvan otti Robert Keskinen

PERJANTAINA

2011-11-29T23:44:00.003+02:00

Nyt tulevana perjantaina Bassoradiosta tutut Paska Sohvan pojat Dj Forrester ja DJ Bobo Dylan valtaa Eerinkadulla sijaitsevan Roska-baarin levarit. Mikä voisi olla parempi tapa aloittaa viikonlopun rillaus kuin hyvän musiikin parissa?

Tervetuloa!

02.12. / klo 22-04 / 0€ / Roska / Eerinkinkatu 11

KUN VIIMEKSI NÄIN BJÖRKIN LIVENÄ...

2011-11-29T11:30:00.003+02:00

Oli tälläinen menininki:

Se oli silti ihan saatanan kova keikka vaikka keikan aikana joutuikin seisomaan polviin asti mudassa ja kärsimään rankkasateista. Onneksi elokuussa Suvilahdessa ei tarvitse välittää noista yllä olevista olosuhteista.

18 VUODEN JÄLKEEN...

2011-11-29T00:48:00.005+02:00

Tämä levy on edelleenkin yksi hienoimmista levyistä ikinä!

Kuten sanoin puolitoista vuotta sitten:

"Oli aurinkoinen kevätpäivä vuonna 1993, kun eräs tukevahko pullaposki istui telkkarin edessä tuijottamassa MTV:tä, vaikka sen olisi pitänyt olla ulkona hengailemassa ja aiheuttamassa pahennusta. Joka tapauksessa tämä kyseinen läski fiilisteli usein MTV:ltä uusimpia musavideoita (tämä oli vielä sitä aikaa kun joka toinen musavideo MTV:llä oli alternative/indietä eikä sieltä tullut reality-ohjelmia toisensa perään) kun taivas aukeni ja tämä 9-vuotias pullaposki koki valaistumisen. Nimittäin silloin MTV:ltä tuli Smashing Pumpkinsin Rocket-video, joka muutti musamakuni lopullisesti."

Nyt 18 vuotta myöhemmin Siamese Dreamista on julkaistu deluxe-versio, joka sisältää remasteroidun version klassikkolevystä ja huikean määrän bonustavaraa!

Disc One:

Cherub Rock
Quiet
Today
Hummer
Rocket
Disarm
Soma
Geek U.S.A.
Mayonaise
Spaceboy
Silverfuck
Sweet Sweet
Luna

Disc Two:

Pissant (siamese sessions rough mix)
Siamese Dream (broadway rehearsal demo)
STP (rehearsal demo)
Frail and Bedazzled (soundworks demo)
Luna (apartment demo)
Quiet (bbc session/bc mix)
Moleasskiss (soundworks demo)
Hello Kitty Kat (soundworks demo)
Today (broadway rehearsal demo)
Never Let Me Down Again (bbc session) *
Apathy's Last Kiss (siamese sessions rough mix)
Ache (silverfuck rehearsal demo)
U.S.A. (soundworks demo)
U.S.S.R (soundworks demo)
Spaceboy (acoustic mix)
Rocket (rehearsal demo)
Disarm (acoustic mix)
Soma (instrumental mix)
All songs previously unreleased except where indicated: *

DVD:

Live At The Metro, Chicago, 8/14/93
Introduction
Rocket
Quiet
Today
Rhinoceros
Geek U.S.A.
Soma
I am one
Disarm
Spaceboy
Starla
Cherub Rock
Bury Me
Hummer
Siva
Mayonaise
Drown
Silverfuck

Vaikka Pumpkinsin nykymeininki ei pahemmin enää tipu minulle niin on se hienoa, ettei Billy Corganin ole pilannut minulle maailman tärkeintä levyä egollaan.

Pumpkinsin ensimmäinen levy Gish on saanut myös samanlaisen remasteroidun deluxe-version:

Disc One:

I Am One
Siva
Rhinoceros
Bury Me
Crush
Suffer
Snail
Tristessa
Window Paine
Daydream

Disc Two:

Starla (2011 mix)
Siva (Peel session) *
Honeyspider (Reel Time demos / 2011 mix)
Hippy Trippy (Crush Music Box demo)
Snail (live radio performance)
Plume (2011 mix)
Bury Me (Reel Time demos / 2011 mix)
Daydream (Old House demo)
Tristessa (Sub Pop single / 2011 mix)
Girl Named Sandoz (Peel session) *
Jesus Is The Sun (Apartment demo)
Blue (Gish sessions demo)
Smiley (Gish sessions demo)
I Am One (Reel Time demos / 2011 mix)
Seam (Suffer / Apartment demo)
La Dolly Vita (2011 mix)
Pulseczar (Gish sessions demo) *
Drown (alternate guitar solo)
All songs previously unreleased except where indicated: *

DVD:

Live at The Metro, Chicago, IL 8/25/90
Introduction
I am one
Snail
Rhinoceros
Bury Me
Tristessa
Window Paine
Razor
Sookie Sookie
Godzilla
Crush - Acoustic

Vaikka en ole pitkään aikaan enää ostanut CD-levyjä, niin nuo molemmat deluxe-versiot on pakko saada!

ILLAN VIKAT FIILISTELYT

2011-11-28T00:11:00.003+02:00

SO TRUE

2011-11-24T17:32:00.000+02:00

ILLAN VIKAT FIILISTELYT

2011-11-22T23:39:00.005+02:00

ILTA BON IVERIN SEURASSA

2011-11-22T13:28:00.005+02:00

(Kuvan henkilö ei ole jutun kirjoittaja)

Tänä vuonna onkin tullut aika huolella kierrettyä bändien perässä. Helmikuussa oli PJ Harvey Berliinissä, maaliskuussa oli Interpol Tukholmassa, toukokuussa oli Bill Callahan + Primavera Barcelonassa, heinäkuussa oli Portisheadin kuratoima ATP-festivaali ja nyt marraskuussa tein tämän vuoden viimeisen keikkamatkan Tukholmaan, jossa esiintyi Bon Iver.

Ensi vuoden keikkamatkat on vielä auki mutta lippu (muttei matkarahoja) löytyy ainakin Feistin Kööpenhaminan keikalle.

No niin nyt takaisin aiheeseen!

Keikkapäivänä se jännitys vihdoinkin iski. Jännityksen lisäksi iski erilaiset pahat pelkotilat. Miten 2000-3000 ihmistä vetävä Annexet tulee toimimaan? Soittaako Justin vain uusia kappaleita ja miten ne toimivat livenä? jne. Bon Iverin piti alunperin soittaa puolet pienemmässä paikassa, mutta suuren kysynnän vuoksi paikalliset keikkajärjestäjät joutuivat siirtämään bändin isompiin tiloihin, joten keikkapaikan koko tottakai aiheutti pelkoja.

Vihdoinkin se hetki iski! Klo 21.15 lavalle astelee yhdeksän henkilöä. Kaksi rumpalia, kaksi kitaristia, Yksi basisti, yksi synajäbä, yksi saksofonisti, yksi trumpetin/perkussionisti ja yksi Justin Vernon.

(Kuvan otti Viktor Wallström, rockfoto.net)

Ensimmäisen kappaleen, Perth aikana tajusin, että pelkäsin turhaan noita olemattomia asioita, koska Annexet oli juuri sopivan intiimipaikka. Paikan soundi oli myöskin ihan täydellinen bändille. Pari tuhatta ihmistä söi Perthin alkusävelmistä lähtien Justinin jokaisen sana, niin hartaasti, että halitoituneesti. Ihmiset olivat ikään kuin eräänlaisessa transsitilassa koko keikan ajan.

Vaikka Illan setti koostuikin pääasiassa uuden levyn, Bon Iver, Bon Iver-kappaleista, niin kyllä sieltä tuli silti kaikki lempikappaleeni, Flume, Re:Stacks, Skinny Love, For Emma ja The Wolves (The Act I & II).

(Kuvan otti Viktor Wallström, rockfoto.net)

Vaikka keikka vedettiinkin ns. rutiinilla (bändi on vetänyt ihan saman setin kaikkialla), niin olin silti ihan mehuissaan sen puolentoistatunnin ajan, jota keikkaa kesti. Toi massiivinen taustabändi sopi niin täydellisesti Justinille. Kaikki vanhat ja uudet biisit saivat uusia ulottovuuksia taustabändin käsissä.

Vaikka uudet biisit saikin hyvän vastaanoton yleisöltä, niin suurimmat hurraukset yleisöltä Bon Iver sai Re:Stacksin aikana kun taustabändi lähti pois ja Justin jäi yksin lavalle akustisen kanssa. Kyseinen hetki oli niin herkkä, että moni yleisössä itki kappaleen aikana. Myös Skinny Love (all time favorite Bon Iver-kappaleeni) ja For Emma sai koko yleisön Annexetissa taputtamaan tahtia, laulamaan mukana (välillä jopa lujempaa kuin itse Justin) ja osan itkemään ilosta. Tuollaista hurmostilaa /pään räjäyttävää keikkaa ei tule hirveän usein koettua. Olenkin ollut näköjään tänä vuonna erityisen onnekas, koska olen päässyt kokemaan kaksi pään räjäyttävää keikkaa.

Keikka oli vaan yksinkertaisesti ihan saatanan kova!

Kiitos!

PS. Jos Beth/rest kuulostaa uudella levyllä Phil Collins-biisiltä, niin se ei ole mitään verrattuna live-versioon. Odotin koko ajan, että bongaan Phil Collinsin soittamassa rumpuja.

illan biislista:

Perth
Minnesota, WI
Holocene
Towers
Flume
Creature Fear
Hinnom, TX
Wash.
Re: Stacks
Blood Bank
Michicant
Calgary
Lisbon, OH
Beth/Rest
The Wolves (Act I and II)

Encore:
Skinny Love
For Emma

MONDAY + BLACK TWIG

2011-11-21T18:37:00.009+02:00

Huoh...

Hieman rankemman viikonlopun jälkeen oli mukava herätä Black Twigin ja Nick Trianin mainosviesteihin, jotka iski heti silmiini avattuani Facebookin.

Jo pidemmän aikaa olen odottanut Black Twigin debyyttialbumia, Paper Treesiä kuin kuuta nousevaa. Black Twigissa yhdistyy kaikki mitä rakastin (tai rakastan edelleenkin 90-luvun alternative-bändeissä). Eli toisin sanottuna säröä, surinaa, tarttuvia kappaleita jne. Onneksi Nick Triani tekee vuoden 2012 kulttuuriteon ja julkaisee bändin hienon debyyttialbumin 15. tammikuuta.

Black Twig on helsinkiläinen bändi, joka ehtiny julkaista vasta yhden EP, joka kulkee nimelläSwans Et Tea. Kyseisellä EP:llä bändi nousi monien indienörttien (kuten minun) rakkauden kohteeksi Sonic Youthin ja My Bloody Valentinen henkisten biisien ansioista.

Viime lokakuussa saimme Solitilta maistiaisen tulevalta levyltä Lake Songin tiimoilta:

Black Twig : Lake Song by Soliti

Ja tänään saimme uuden maistiaisen, Death Scene:

Black Twig : Death Scene by Soliti

Kuten kuulette uudesta maistiaisesta, niin särön kanssa ei olla säästeltyä yhtään vaikka meininki onkin nyt suoraviivaisempaa!

Jos haluatte kuulla lisää materiaalia tulevalta levyltä niin suosittelen, että menette ensi lauantaina Korjaamon kulmasaliin An Evening With Soliti-iltaan, jossa esiintyy kaikki Soliti-artistit. Itse aion olla eturivissä fiilistelemässä Black Twigin surinoita!

Enää kaksi kuukautta jäljellä, kunnes saadaan yksi vuoden 2012 parhaimpia levyjä kuunneltavaksi!

PS ♥ Black Twig
PS ♥ Soliti

HIENOIN RÄPPIVIDEO IKINÄ!!!!!!!!

2011-11-15T22:15:00.004+02:00

Ainakin minusta on tuntunut jo pidemmän aikaa, että musiikkivideot on kuolemassa, koska tänä päivänä ei pahemmin ole enää paikkoja, jossa niitä voisi näyttää. Jos ajattelee esim. sitä kultaista 90-lukua, niin silloin oli kaikki hyvin. Silloin tämäkin vanha musanörtti tuijotti tuntikausia esim. MTV:a, Jyrkiä, Top40 lista-ohjelmaa jne. Mutta onneksi meillä on Cocoa, joka pitää musiikkivideot hengissä!

Big Up Henkka, Tommi, Mikko, Ezra & Cocoa!
Teidän musiikkivideo tulee säilymään historian kirjoissa!

TERVETULOA TÄNÄÄN MBARIIN!

2011-11-11T16:03:00.004+02:00

Soitellaan tänään Juuso Malinin kanssa, joka on jo pidemmän aikaa kerännyt mainetta ja kunniaa Femme En Fourruren-projektinsa kanssa Mbarissa klo 21 lähtien. Juuso lupasi jättää tällä kertaa House-musiikin pois ja keskittyy johonki ihan toisenlaiseen musiikkiin. Mikä se on? Tule paikan päälle ottamaan selvää!

Paska Sohva-klubi
klo 21-03

Mbar
Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki

PS. Bongaatko Paska Sohva jäbät videosta?

HANGIN' WITH THE GUYS

2011-11-10T21:22:00.004+02:00

ENSI PERJANTAINA

2011-11-09T17:09:00.003+02:00

Paska Sohva started from a small music/movie/art blog couple years ago and over the years it has expanded into a radio-show at Bassoradio and into various club nights.

Now Paska Sohva's DJ Forrester and DJ Bobo Dylan have found a new home for their music!

We have a great pleasure welcoming Juuso Malin to come and play with us

Juuso Malin is no stranger when it comes to music. Juuso has made music and played records since the early 2000's. The last couple years he hhttp://www.blogger.com/img/blank.gifas kept himself busy with his minimal house group Femme En Fourrure.

Paska Sohva's DJ Forrester and DJ Bobo Dylan have different backgrounds when it comes to music but their love for Indie music has brought them together and they have been playing Indie together since 2009.

Good music drives them, their selection doesn't just concentrate on new music, it varies from 70's & 80's New Wave/Post Punk to 90's & 00's Indie/Alternative.

Juuso has promised that he will play a special set, which he doesn't often do, so welcome to mbar and few have few drinks with us while enjoying great music!

Facebook eventti löytyy täältä

THIS WEEK I 'AVE MOSTLY BEEN...

2011-11-08T20:12:00.007+02:00

Reading books!

Patti Smith: Just Kids

Kun Patti Smithin ensimmäinen levy, Horses julkaistiin muistaakseni vuonna 1975, niin siitä on tullut vuosien varrella yksi musiikkihistorian tärkeimmistä levyistä. En tiedä miten tarkkaan yleensä katsotte kansivihkosesta tai vinyylin kansista kuka kannet on tehnyt mutta minua kiinnostaa aina kuka kannet on tehnyt. Joka tapauksessa Horses levynkannessa on valokuva erittäin viileästä Pattistä, jonka ottanut Patti Smithin elämän suurin rakkaus, Robert Mapplethorpe. Kyseinen kuva onkin noussut yhdeksi suurimmista taideteoksista, josta Robert Mapplethorpe tullaan aina muistamaan.

"Istun meillä
odotan sinua
ajattelen kaikkea, mitä meille on tapahtunut
ja tiedän, että me ollaan ihmeellisesti selvitty siitä yhdessä.
Ja niin tulee aina olemaan
että rakastan sinua
Pian me saadaan oikea koti, tavalla tai toisella
ja meistä tulee kuuluisia – oli muu maailma siitä mitä mieltä tahansa
sinä ja minä, yhdessä
me piirretään, kirjoitetaan, rakastetaan toisiamme

Aina rakastaen

Blue

Chelsea-hotellissa 1. syyskuuta 1969"

Just Kids (suom. Ihan Kakaroita) on kertomus kahden tatielijan, Patti Smithin ja Robert Mapplethorpen välisestä rakkaudesta, ja siitä kuinka nämä kaksi hukassa olevan ihmistä pelastavat toisensa ahdingolta. Harvemmin pääsee näin lähelle ihailemansa henkilön sydäntä. Pattin kokemuksien jälkeen omat rakkaushuolet tuntuu ihan mitättömiltä.

NÄHDÄÄN HUOMENNA TUKHOLMASSA!

2011-11-03T21:24:00.001+02:00

THE SPIRIT PHOTOGRAPHS OF WILLIAM HOPE

2011-10-31T23:30:00.002+02:00

These photographs of 'spirits' are taken from an album of photographs unearthed in a Lancashire second-hand and antiquarian bookshop by one of the National Media Museum's curators. They were taken by a controversial medium called William Hope (1863-1933).

Born in 1863 in Crewe, Hope started his working life as a carpenter. In about 1905 he became interested in spirit photography after capturing the supposed image of a ghost while photographing a friend. He went on to found the Crewe Circle – a group of six spirit photographers led by Hope. When Archbishop Thomas Colley joined the group they began to publicise their work.

The work of the Crew Circle was investigated on various occasions. The most famous of these took place in 1922, when the Society for Psychical Research sent Harry Price to investigate the group. Price collected evidence that Hope was substituting glass plates bearing ghostly images in order to produce his spirit photographs.

Jos haluat ihastella / fiilistellä lisää William Hopen valokuvia, niin niitä löytyy täältä.

S.O.D.

2011-10-31T21:27:00.004+02:00

Aijai, tänään on ollut hieno päivä! Sain tänään Eevil Stöön parin viikon päästä julkaistavan S.O.D. (Stöö of Destruction) levyn.

SOUNDTRACK FOR SUNDAY NIGHTS

2011-10-30T22:02:00.003+02:00

WES!

2011-10-30T20:18:00.004+02:00

I BREAK HORSES

2011-10-26T22:14:00.004+03:00

"Tonight I'm swimming to my favorite island
And I don't want to see you swimming behind
Tonight I'm swimming to my favorite island
And I don't want to see you swimming behind
No I break horses
I don't tend to them"

Noita sanoja olen kuunnellut melkein päivittäin, en tajua miksi! Esimerkiksi tänäänkin olen kuunnellut noi sanat joku viisi kertaa. Kyseiset sanat siis löytyy Smogin I Break Horses-kappaleesta. Kyseinen kappale löytyy vuonna 1996 julkaistulta Kicking A Couple Around EP:ltä, ja vuonna 2002 julkaistulta kokoelmalevyltä, Accumulation: None, jossa on aivan käsittömän hieno live-versio John Peel-ohjelmasta. Juuri tuota live-versioo olen kuunnellu ihan käsittämätön paljon (varsinkin viime aikoina).

Eli tätä:

Jotenkin rakastan tota tunnelmaa, joka kappaleessa vallitsee. Kun Callahan laulaa ns. sydän kurkussa "Tonight I'm swimming to my favorite island And I don't want to see you swimming behind", niin kovempikin jäbä herkistyy!

EEVIL (MVDA-FVKIN) STÖÖ

2011-10-24T20:56:00.000+03:00

Mafia Mafia Mafia!!

THE LIST

2011-10-24T18:14:00.004+03:00

Varmaan melkein kaikilla musanörteillä on lista bändeistä, jotka haluaisi nähdä ennen kuolemaansa.. tai noh, ainaki minulla on! Olen ollut sen verran onnekas listani kanssa, että olen nähnyt niistä jo yli puolet livenä.

Yksi listani artisteista on tämä herra, jonka haluaisin nähdä vielä joku päivä:

Beck tuntuu tänä päivänä keskittyvän enemmän tuottamiseen kuin uusien soololevyn tekemiseen tai kiertueelle menemiseen. Tosin Beck teki muutama päivä sitten hyväntekeväisyyskeikan Bridge School Benefit tapahtumassa. Eli toivoa on vielä jäljellä!

Youtubesta löytyy tuo parin päivän takainen hyväntekeväisyyskeikka:

Sea Change on kyllä Beckin paras albumi!

STOLEN THONG

2011-10-22T02:06:00.006+03:00

Miltä kuulostaisi, jos Sisqon legendaarinen Thong Song-kappale yhdistettäisiin Burialin Stolen Dog-kappaleeseen?

Kuuntele tästä:

Josh T. Pearson Off The Record sessions

2011-10-20T13:46:00.008+03:00

Mahdollisesti tämän vuoden hienoimman albumin julkaissut Josh T. Pearson kävi kesällä lämppäämässä Low:ta Tavastialla ja tutustumassa kotimaisen musiikkivideoblogi Off The Recordin kanssa Aulis Junesin huvilaan Helsingissä. Paikalla kuvattiin myös kaksi livesessiota, hienoa matskua!

Videot Off The Recordin blogista.

MASSIVE ATTACK + BURIAL + HOPE SANDOVAL = TÄYDELLINEN YHTÄLÖ!

2011-10-18T17:59:00.003+03:00

Kirjoitin joku viikko sitten Massive Attackin ja Burial tulevasta yhteisestä singlestä, joka julkaistaan tässä piakkoin Vinyl Factoryn toimesta. Fiilistelin silloin 4 Walls kappaletta, joka löytyy singlen A-puolelta, nyt Internetin ihmeelliseen maailmaan on eksynyt nyt myös singlen B-puoli, joka on Burialin eeppinen kahdentoistaminuuttinen remiksi Massive Attackin ja Hope Sandovalin (Legendaarisen Mazzy Star-yhtyeen laulaja) yhteisestä kappaleesta, Paradise Circus. Tämä B-puolen biisi on vaan yksinkertaisesti ihan saatanan KOVA!

VUODEN LEVY?

2011-10-17T19:16:00.004+03:00

Isompi versio kuvasta löytyy täältä

Tiskitomppa

2011-10-17T16:00:00.005+03:00

Ensiksi The God Thom Yorke kävi pyörittämässä parit levyt jo legendaariseksi muodostuneessa The Boiler Roomissa. Puolen tunnin klubimiksaus on katsottavissa videona täältä! Huomioikaa Tompan ilmiömäiset tanssimuuvit ja vaihdot! Muutama päivä myöhemmin Yorkkuli veti oman 2 tunnin diizeisetin BBC 6:lla. Ohjelma kuultavissa täällä :

On se sonni.

TULEVALLA VIIKOLLA

2011-10-17T00:34:00.005+03:00

Keskiviikkona:

Perjantaina:

Lauantaina:

Jos haluat saada jatkossa lisää infoa tulevista DJ-keikoista tai lukea meidän yleistä pätemistä Facebookissa, niin klikkaa Like-nappia!

DJ KRIDLOKK - GNXTA

2011-10-16T23:59:00.003+03:00

DJ Kridlokk tuo nuori räppäri Pohjois-Helsingistä (joka on julkaissut yhden tämän vuoden kovimmista räppilevyistä ellei jopa kovin) julkaisi viime torstaina ensimmäisen musiikkivideonsa:

Big up old friend!

MASSIVE ATTACK + BURIAL = DREAM TEAM

2011-10-10T19:50:00.006+03:00

Unohtakaa se James Blaken ja Bon Iverin ihan kiva-autotune-mitäänsanomaton-jonka nimeä en nyt muista-biisi.. Nimittäin tänään Massive Attack räjäytti pankin julkaisemalla tiedon ja biisin heidän tulevalta 12" singleltä, jonka he ovat yhteistyönä Burialin kanssa. Minun ei varmaan tarvitse kertoa kuka Burial? Koska kaikki tietää, että Burial is da bomb mitä musiikin tekemiseen tulee.

Four Walls / Paradise Circus (Burial remix) 12" julkaistaan 17.10. eli tasan viikon päästä Vinyl Factoryn ja Inhale Goldin toimesta. Singlestä julkaistaan rajoitettu tuhannen kappaleen painos, ja sitä myydään ainoastaan Vinyl Factoryn sivuilla.

Kuuntele "4 Walls" tästä:

I AM EVIL - IN LEAGUE WITH SATAN

2011-10-08T01:04:00.003+03:00

Tulin viikonlopuksi keskelle metsää ja tässä on tulos:

LOKAKUUN DJ-KEIKAT!

2011-10-07T20:33:00.001+03:00

LIFE'S A BEACH

2011-10-06T22:18:00.005+03:00

Kurt Vile, tuo hieno mies Philadelphiasta julkaisee Matadorin kautta piakkoin uuden kuuden kappaleen EP:n, joka kulkee nimellä So Outta Reach.

EP sisältää kappaleet:

1. The Creature
2. It’s Alright
3. Life’s A Beach
4. Laughing Stock
5. Downbound Train
6. (so outta reach)

EP:n 5. kappale on Cover-biisi Bruce Springsteenin Downbound Trainista, jonka herra & The Violators soittivat mm. viime elokuussa Tavastialla.

Nyt pääset fiilistelemään etukäteen Life's A Beach-kappaletta klikkaamalla play-nappia alla olevasta kuvasta ja The Creature-kappaleen voit kuunnella klikkaamalla samannimistä kappaletta tuosta biisilistasta.

WHOOP! WHOOP!

2011-09-28T23:35:00.004+03:00

American Juggalo

Sean Dunne kävi tekemässä lyhyen dokumentin Insane Clown Possen hardcore-faneista, jotka kutsuvat Itseään Juggaloiksi. Nämä fanit, Juggalot kokoontuvat kerran vuodessa juhlimaan yhdessä Juggalona olemisen hienoutta, Eli käytänössä nämä Juggalot vetää naamat ja sekoilee neljä päivää putkeen, joka kuulostaa hieman samanlaiselta meiningiltä kuin perus suomifestareilla.

Tämän dokumentin ansiosta pääsee taas toteamaan miten tyhmiä jotkut amerikkalaiset ovat.

‎"Hells yeah, it's just four days of partying and shit. You should go. It's only like 150 bucks. It's just us ninjas getting shitfaced and fucking around in a field all day long."

PLANET ROCK - THE STORY OF HIP HOP AND THE CRACK GENERATION

2011-09-27T22:50:00.005+03:00

Twenty-five years after crack cocaine ravaged American cities,this documentary explores how the drug also transformed popular culture, especially hip-hop. Narrated and executive produced by Ice-T.

"Planet Rock: The Story of Hip Hop and the Crack Generation" is the first documentary to focus specifically on the connections between crack and hip-hop. Based primarily on the first-person accounts of four famous dealers-turned-rappers, the film also widens its lens at points to show how crack changed America culturally, socially and politically. Using rare footage, photos, and animation, all set to the beats and rhymes of the iconic hip hop tracks of the day, the documentary explores how media hysteria, racism and political reaction produced policies and laws that have left us with the largest -- and most disproportionately African-American -- prison population in the world.

"Crack is wack!"

EIKÄ MYÖSKÄÄN BRADFORD COX

2011-09-25T21:27:00.001+03:00

FEIST EI PETÄ!

2011-09-25T21:10:00.003+03:00

HIRVIÖ & FORRESTER PRESENT AUTUMN LEAVES MIXTAPE

2011-09-22T17:10:00.003+03:00

Kävin viikko sitten nauhoittamassa DJ Hirviön kanssa yhteisen syysmiksauksen ja tulos on tämä:

Hirviö & Forrester - Autumn Leaves by Hirviö

Biisilista:

Angelo Badalamenti - Love Theme From Twin Peaks [a big record company]
Low - Shame [Genius]
Vincent Gallo - So Sad [Warp Records]
The Notwist - Solo Swim [Alien Transistor]
Heirlooms Of August - Marianna's Peace [Caldo Verde]
Bonnie 'Prince' Billy - The Way [Palace]
Jonathan Wilson - Gentle Spirit [Bella Union]
Lower Dens - Tea Light [Gnomonsong]
Feist - Honey Honey [Polydor]
Elliott Smith - No Name #3 [Domino]
Smog - I Could Drive Forever [Domino]
Zoo Kid - Out Getting Ribs [House Anxiety Records]
The War On Drugs - It's Your Destiny [Secretly Canadian]
Joose Keskikitalo - Laita Huoneesi Kuntoon [Helmi-Levyt]
Vetiver - Been So Long [Discristina Stair Builders]
Kurt Vile - Red Apples [Mexican Summer]
Kurt Vile - He's Alright [Matador]

+epic bonus track

Sufjan Stevens - Djohariah [Asthmatic Kitty]

Olisi hauska kuulla/lukea miten meidän mixtape tippuu Paska Sohvan-lukijoille!

THE NEW TIGERS

2011-09-21T18:22:00.003+03:00

Tänä vuonna ei ole pahemmin tullut kotimaisia julkaisuja, jotka on säväyttänyt samalla tavalla kuin turkulaisen The New Tigersin samanniminen debyyttilevy, joka julkaistiin tänään (21.9.)

The New Tigers on vuonna 2006 perustettu bändi, joka muodostuu:
Appu Jasu (kitara, laulu), Waltteri Katajamäki (rummut), Janne Kauppinen (basso), Valtteri Virtanen (kitara, laulu).

The New Tigers : Pocketful Of Sand by Soliti

Kun kuulin ensimmäisen kerran yllä olevan kappaleen, Pocketful of Sand, niin pääni kirjaimellisesti melkein räjähti.

Kappaleessa yhdistyy hienosti vanha kunnon 90-luvun alternative meininki (Galaxie 500 / vanha Teenage Fanclub), että 80-ja 90-luvun (Sonic Youth / My Bloody Valentine) surinafiilistelyt.

Nyt täytyy kyllä nostaa hattua korkealle Solitille ja The New Tigersille, kun he valitsivat Pocketful of Sand-kappaleen ensimmäiseksi singlekseen. Kappale on kumminkin levyn haastavin kappele.

Elämme kumminkin tänä päivänä sellaisessa yhteiskunnassa, jossa isot levy-yhtiöt määräävät, ja pienet levy-yhtiöt yrittävät pysyä pinnan päällä julkaisemalla maailman hienoimpia levyä mitättömillä budjeteilla ja markkinoinnilla. Kun taas isot monikansalliset levy-yhtiöt heittävät jopa miljoonia euroja jonkun turhan päiväisen artistin (joka tullaan muistamaan siitä yhdestä hitistä) levyn tekoon. Nämä isot levy-yhtiöt eivät todellakaan valitsisi bändin ensimmäiseksi singlekseen kahdeksanminuuttia kestävää surinafiilsitelyä. Kiitos Soliti ja The New Tigers kun näytätte tälläisille rajoituksille keskisormea ja julkaisitte Pocketful of Sandin ensimmäisenä singlenä.

Tutustukaa rakkaat lukijat tähän hienoon bändiin ja nauttikaa!

Bändi esiintyy livenä tulevana perjantaina (23.9.) Stupido-Shop levykaupassa klo 18.00! Ei kannata missaa!

RAKKAUTTA JA ANARKIAA 2011

2011-09-05T21:55:00.009+03:00

Pian alkaa taas yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista, Rakkautta ja Anarkiaa elokuvafestivaali. Yksi maailman parhaista festivaaleista on 24 vuoden aikana laajentunut kahdesta teatterista 14 saliin ja noussut merkittäväksi 11-päiväiseksi elokuvataiteen kunniajuhlaksi. Elokuvanäytökset järjestetään Helsingin keskustassa: festivaali valtaa hetkeksi sekä Maximin kaltaiset laatusalit että elokuvapyhätöt kuten Andorra ja Orion. Vuoden 1988 festivaalin ohjelmistossa oli 26 elokuvaa. Nykyisin pitkiä elokuvia nähdään joka vuosi noin 120 ja lyhytelokuvia 80. Vuoden 2010 festivaali keräsi peräti 53 000 kävijää

Ajattelin helpottaa teidän elämäänne pistämällä joukon suosituksia, jos ette vielä tarkalleen tiedä mitä mennä katsomaan.

1. Iho Jossa Elän

IPedro Almodóvarin 18. pitkä elokuva on eräänlainen tieteistarina. Perverssiksi ja surrealistiseksi kauhusaduksikin sitä voisi luonnehtia. Ennen kaikkea se on jäljittelemätöntä, aidointa Almodóvaria: täysin hullu melodraama, ja juuri siksi niin vastustamaton. Pääosaan mestari on valinnut Antonio Banderasin, joka näytteli useissa hänen varhaisissa elokuvissaan. Parinkymmenen vuoden jälkeen ohjaaja ja tähti tekevät taas suurenmoista yhteistyötä.

Iho jossa elän kertoo plastiikkakirurgi Robertista (Banderas), joka kehittää täydellistä keinoihoa. Robertin vaimo on aikanaan joutunut auto-onnettomuuteen. Robertin talossa on vankina koekaniini, välillä itsemurhaa hautova, pian taas oudon viettelevä Vera Cruz (Elena Anaya, Hierro, R&A 2009). Kuka tämä ihonmyötäiseen asuun pukeutuva kaunotar on, ja mitä Robert todella hänestä haluaa?

2. Drive

Tanskassa rikoselokuvien tekijänä tunnetuksi tullut Nicolas Winding Refn voitti Drivellä Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnon. Tuomariston päätös hämmästytti monia – Cannesin kilpasarjaan on harvoin valittu näin suoraviivaista rikoselokuvaa. Elokuvan nähneille palkinto tuskin oli suuri yllätys. On selvää, ettei Robert de Niron johtama jury voinut jättää näin väkevää auteur-teosta huomiotta. Drive maistuu amerikkalaisen genre-elokuvan 1970- ja 1980-luvun mestariteoksilta. Siinä on itsetietoista huumoriakin, mutta Refn ei halua kilpailla Quentin Tarantinon – johon ohjaajaa on usein verrattu – alati silmää iskevän huumorin kanssa, vaan uskoo perinteisemmän tragedian voimaan.

Ryan Gosling näyttelee huimalla intensiteetillä pääosaa, hiljaista miestä vailla nimeä. Parhaiten autossaan viihtyvä Kuski on päivisin Hollywood-elokuvien kaahauskohtausten sijaisnäyttelijä ja tekee iltaisin keikkaa rikollisille. Alamäki alkaa, kun hän ihastuu naapuriinsa Ireneen (Carey Mulligan). Pian Irene tarvitsee apua, ja sankariksi itsensä tunteva Kuski lähtee keikalle, jonka seuraukset ovat kammottavat. Tärkeimpiä sivurooleja näyttelevät Bryan Cranston (Breaking Bad), Christina Hendricks (Mad Men) ja kulttikasvot Ron Perlman ja Albert Brooks

3. Sade Kuuluu Meille

Leffantekijäporukka saapuu Boliviaan halpojen kustannusten perässä. Kovanaamainen tuottaja Costa (fyysinen Luis Tosar) ja fanaattinen ohjaaja Sebastian (Gael García Bernal) kohtaavat ensi töikseen kaaoksen, kun satoja intiaaneja ilmaantuu koekuvauksiin.

Bollaínin määritelmän mukaan Sade kuuluu meille sisältää kolme elokuvaa. Periodidraama Kolumbuksen verenhimoisesta ahneudesta 500 vuotta sitten rinnastuu Bolivian Cochabamban todellisiin vesimellakoihin 1999. YK:n julistus oikeudesta puhtaaseen veteen saattaa monessa maassa maistua paperilta. Molempia aikatasoja peilataan tuotantoryhmän henkilökohtaisten valintojen tai väistöjen kautta.

4. Restless

Gus Van Sant tekee vuoroin Hollywood-elokuvia, kuten Milk, ja hyvin pieniä, henkilökohtaisia draamoja, joista Gerry, Elephant ja Last Days muodostivat ohjaajan nimeämän ”kuoleman trilogian”. Restless sijoittuu luontevasti ääripäiden väliin. Se on varmasti vuoden epätavallisin suuren studion tuottama elokuva. Aiheena on jälleen kerran kuolema ja tyylilajina Van Santin omintakeinen ekspressionismi.

Enoch (Henry Hopper, Dennisin poika) käy vieraissa hautajaisissa kuokkimassa ja keskustelee mielikuvitusystävänsä, kamikazelentäjä Hiroshin kanssa. Eräissä hautajaisissa hän kohtaa Annabelin (Mia Wasikowska), jolla vaikuttaisi olevan sama harrastus. Mutta Enochilla on vain pakkomielle, Annabel taas odottaa kuolemaa. Hänellä on parantumaton aivokasvain. Pariskunnalla on vain vähän yhteistä aikaa. Silti he ovat onnellisia.

5. Submarine

Brittikoomikko Richard Ayoaden esikoiselokuva on tummasävyinen draamakomedia ranskalaisen uuden aallon, Wes Andersonin ja varhaisen Woody Allenin hengessä. Tunnelmallinen ja tyylitietoinen kasvutarina on hurmannut sekä kriitikot että festivaaliyleisöt niin Euroopassa kuin rapakon takanakin.

Joe Dunthornen romaaniin perustuvan elokuvan kertoja-päähenkilö on walesilainen koulupoika Oliver Tate (Craig Roberts), joka yrittää pitää vanhempiensa rakoilevan avioliiton kasassa keinolla millä hyvänsä. Toisaalta hän vasta tapailee parisuhteen aakkosia tulitikkuleikkeihin mieltyneen ensirakkautensa Jordanan (Yasmin Page) kanssa. Vakavailmeinen Oliver on sukua sellaisille populaarikulttuurin unohtumattomille nörttinuorukaisille kuin Antoine Doinel, Adrian Mole ja Harold Chasen.

6. Tomboy

Uudelle paikkakunnalle muuttaminen voi olla mahdollisuus uuteen alkuun. 10-vuotias Laure huomaa ilokseen, että naapuruston lapset näkevät hänet sellaisena kuin hän toivoisi, poikana. Kun kesälomat ovat vielä käynnissä, Laure pystyy helposti esittelemään itsensä Michaeliksi. Erityisen läheiseksi toveriksi muodostuu Lisa, joka tuntuu havaitsevan tulokkaassa jotain erityistä muihin poikiin verrattuna. Michaelin salaisuutta alkaa varjella myös mainio pikkusisko Jeanne.

Lauren/Michaelin suhde omaan ruumiiseensa (mm. tekopeniksen muovailu savesta) on elokuvassa erityinen kiinnostuksen kohde. Draaman aineksia syntyy oikeastaan vasta kun lapsen vanhemmat saavat kuulla asian laidan. Kesä ei kestä ikuisesti, ja lopulta Laure/Michael joutuu kohtaamaan karun todellisuuden, jossa sukupuolesta ja sen toteuttamisesta ei saa päättää itse.

7. We Were Here

San Francisco oli paikka, johon moni muutti voidakseen elää vapaasti homona. Kolmekymmentä vuotta sitten idylli rikkoutui, kun outo ja nimeämätön sairaus alkoi tehdä tuhoaan kaupungin gay-yhteisössä.

Kukkakauppias Guy Clark on toimittanut kukkia liian moniin hautajaisiin. Liikkeensä ikkunasta hän näki, kuinka vielä viikko sitten terveet nuoret yhtäkkiä raahustivat kepin avulla. Muutamaa päivää myöhemmin heitä ei enää ollut.

David Weissmanin haastatteludokumentti keskittyy viiteen henkiinjääneeseen ja heidän kokemuksiinsa siitä, miten aids-epidemia vaikutti maailmaan

8. I Travel Alone

Klassikkokirjoista, indierockista, juhlimisesta ja vastakkaisesta sukupuolesta intoilevan yliopisto-opiskelijan Jarlen elämä järkkyy, kun teinivuosien unohtunut yhden illan juttu yllättäen ilmoittaa nuorukaisen olevan seitsemänvuotiaan pikkutytön Lotten isä. Ja mikä vielä pahempaa, äiti on lähdössä pitkälle lomamatkalle, ja tytär tulossa hoitoon.

Jäätävän ensikohtaamisen jälkeen yhteiselo alkaa vähitellen sujua, mutta entisen ja uuden elämän yhteensovittaminen tuntuu vaikealta. Tytär laukoo epämiellyttäviä totuuksia lähes jokaiselle vastaantulijalle, humalaiset tyttöystävät pyrkivät yökylään, baariin ei enää voikaan lähteä milloin huvittaa, ja koulutyöt keskeytyvät krapulaiseen eläintarhamatkaan.

9. The Good Life

Tanskalaisen Eva Mulvadin elokuva The Good Life seuraa äidin ja tyttären elämää. Mette ja Mette Anne ovat eläneet yltäkylläisyydessä melkein koko ikänsä. Ennen heillä oli palvelijoiden kansoittama kartano Portugalin rannikolla, seurapiirihuvituksia ulkomailla eikä tarvetta tehdä työtä. Nyt heillä ei ole varaa edes hakea autoa korjaamolta eikä ostaa bensaa enempää kuin kahdella eurolla kerrallaan. Vessapaperikin pitää pummata lähikauppiaalta.

Hyvään elämään tottuneet naiset ovat menettäneet kaiken omaisuutensa; korut ja taulutkin on myyty jo aikaa sitten. He asuvat pienessä kaksiossa ja elävät äidin pienellä eläkkeellä kädestä suuhun. ”Minua ei ole kasvatettu tällaisen varalle”, kiukuttelee 56-vuotias Anne Mette, joka ei ole eläessään ollut päivääkään töissä.

10. Yksinteoin Kaksi

Mikä ei tapa Jussi Parviaista, vahvistaa. Elokuvan- ja teatterintekijä on usein ammentanut teoksiinsa aiheita ja vimmaa kokemistaan kriiseistä. Yksinteoin kahden koettelemuksia ovat sotkuinen avioero, isän kuolema, velkakierre, unettomuus ja skitsofrenia.

Parviaisen ja astrologi Satu Ruotsalaisen erosta käynnistyvä tilinteko esittelee kaksi taistelevaa Jussia, vaalean perusmiehen ja pitkäpartaisen ”mustan minän”. Jälkimmäinen on sappea tihkuva pyhä hullu, jolla on parhaat repliikit. Ohjaaja purkaa häpeämättä turhaumiaan ja yrittää olla traagisesti kiinnostava, mistä seuraa muutakin kuin itsetehostusta. Eron aiheuttamasta syrjäytymisestä kasvaa tajunnallinen trippi täynnä kuolemaa, seksiä ja uskontoa.

Lipunmyynti alkaa huomenna 7.11. R&A-sivuilla ja Bio Rexissä

SWEET GUN OF MINE

2011-09-04T20:24:00.006+03:00

Helsingin Punavuoressa sijaitseva Pick Me galleria avasi viime perjantaina ovensa uuden näyttelyn merkeissä. Näyttelyssä on esimerkiksi mukana Lahden muotoiluinstituutin opiskelijoiden töitä ja vanhojen konkareiden töitä. Esimerkiksi tuo alla oleva Verna Kovasen ottama uima-allas kuva löytyy sieltä. Jos olet gallerian kulmilla, niin käy ihmeessä kattomassa.

A project about women who are into firearms.
Shot in Texas, 2010
By Verna Kovanen

UNTITLED #1

2011-09-04T20:00:00.003+03:00

Untitled #1 by kikipau

Kiki Pau julkaisi tänään Soundcloudissaan uuden kappaleen, joka kulkee nimellä Untitled #1. Jos olet nähnyt Kiki Paun viime aikaisia keikkoja,niin et ole voinut välttyä kuulemasta mihin suuntaan pojat ovat liikkumassa musiikissaan. Kuten kuulet Untitled #1 kappaleessa, niin pojat ovat jättäneet indiepopin/rockin pois ja keskittyneet enemmänkin psykedeelisiin-ja kraut-henkiseen fiilistelyihin.

Uusi levy pitäisi kuulemma tulla vielä tämän vuoden aikana jäbien oman levy-yhtiön kautta, koska heillä meni hieman sukset ristiin Universalin kanssa. Kyseinen levy-yhtiö osti viime vuonna Johanna Kustannuksen, jonka alla Kiki Pau julkaisi kaksi levyä (Let's Rock ja White Mountain). Uusi levy julkaistaan kuulemma pelkästään vinyylinä!

KUBRICK & GIF

2011-08-31T18:00:00.005+03:00

Katsokaa tarkkaan jokaista kuvaa!

HATERS GONNA HATE!

2011-08-25T03:56:00.003+03:00

James Blake ja Bon Iver yhteisbiisi oli ihan kiva MUTTA Atlas Soundin (Deerhunter-laulajan, Bradford Coxin sooloprojekti) uusi biisi Terra Incognita on sen sijaan TÄYDELLLINEN!

Kuunnelkaa tää:

niin HIENO!

Terra Incognita löytyy tulevalta Parallax-levyltä, joka julkaistaan 8.11.

RAKASTATKO 80- JA 90-LUVUN ALTERNATIVEA?

2011-08-24T10:55:00.002+03:00

Eli esimerkiksi näitä:

Tai Pavementiä?

Jos sanoit kaikkiin kyllä, niin tule tänään (24.8.) TÄNNE!

HOLY OTHER

2011-08-22T20:23:00.002+03:00

ELOKUVAJULISTEET GHANASSA

2011-08-22T10:36:00.011+03:00

"In the 1980s video cassette technology made it possible for “mobile cinema” operators in Ghana to travel from town to town and village to village creating temporary cinemas. The touring film group would create a theatre by hooking up a TV and VCR onto a portable generator and playing the films for the people to see.

In order to promote these showings, artists were hired to paint large posters of the films (usually on used canvas flour sacks). The artists were given the artistic freedom to paint the posters as they desired - often adding elements that weren’t in the actual films, or without even having seen the movies. When the posters were finished they were rolled up and taken on the road (note the heavy damages). The “mobile cinema” began to decline in the mid-nineties due to greater availability of television and video; as a result the painted film posters were substituted for less interesting/artistic posters produced on photocopied paper.

The artistic freedom that these artists were given allowed for the creation of some very interesting and sometimes bizarre posters that, as screenwriter Walter Hill wrote, were quite often “more interesting than the films.”

MIXTAPE-SARJANI JATKUU TÄNÄKIN VUONNA!

2011-08-21T22:40:00.004+03:00

Ajattelin jatkaa mixtape-perinnettä, jonka aloitin viime vuonna. Eli jokaiselle viikon päivälle tulee oma mixtape, ja viimeistä osasta tulee sitten todella spesiaali. Muista tarkkailla näitä sivuja!

Tässä on vielä muutama video, josta saat hieman esimakua tulevista mixtape-osista.

ENÄÄ VÄHÄN YLI VIIKKO TÄMÄN VUODEN PARHAIMPAAN KEIKKAAN!

2011-08-21T12:51:00.003+03:00

Ma 29.8.2011 Helsinki, Tavastia +The New Tigers +DJ´t Bobo Dylan&Forrester (Paska Sova, Bassoradio)

Kurt Vilen maaliskuussa julkaistu neljäs pitkäsoitto ”Smoke Ring For My Halo” nosti artistin pienten piirien kulttisuosikista tämän hetken kuumimpien indie/folk-muusikoiden joukkoon. Musiikkimediat ympäri maailmaa nostivatkin Kurt Vilen yhdeksi sukupolvensa lahjakkaimmista biisinkirjoittajista.

Tuottaja/äänittäjä John Agnellon (mm. Sonic Youth, Dinosaur Jr, The Kills) johdolla taltioidussa ”Smoke Ring For My Halossa” yhdistyvät Pavementin ja Lemonheadsin tyylinen 90-luvun vaihtoehtorock, Bruce Springsteen- ja Tom Petty -henkinen amerikkalainen singer-songwriter-perinne sekä Real Estaten ja Yuckin tapaan soiva nykypäivän lo-fi-pop. Erinomaisen ja tasalaatuisen kappalemateriaalin ohella Kurt Vilen vahvuuksia ovat persoonallisen alakuloinen ääni ja oivaltavat slacker-sanoitukset.

PAVEMENT RULEZ VS SOLITI

2011-08-08T10:43:00.001+03:00

Bassoradion Paska Sohva-ohjelman poikien uusi 90-luvun vaihtoehtorockille kumartava klubi Pavement Rulez! saa elokuussa vieraita. Levareiden taakse astuvat tuoreen Helsinkiläisen levy-yhtiö Solitin artistit ja itse lafkan perustaja Nick Triani.

Jos rakastat 80 ja 90-luvun vaihtoehtorockia, kylmää olutta ja Pavementiä, tämä ilta on sinulle! Pavement Rulez!

Levyjä on soittamassa:

Ville (Cats On Fire)
Astrid Swan
Teppo (Big Wave Riders)
Aki (Black Twig)
Valtteri (The New Tigers)
Nick Triani
Paska Sohva Dj's

24.8. / 21 - 04 / We Got Beef / It's free / Welcome!

Click attending!

MINIMAL WAVE EN BELGIQUE

2011-08-05T03:07:00.008+03:00

Yo.

Tää on sitä musiikkia mitä Belgian 1980-luvun underground -piirit pitivät kovana juttuna. Mun mielestä homma on edelleen relevanttia, jopa vuonna 2011.

(Kaks kovaa yritystä pärjätä Euroviisuissa synapopin avulla. Arvostan tätä maata lujasti.

Yritän kovasti metskaa näitä lisää mutta paikalliset levykauppiaat ovat jostain syystä kovin hiljaisia. Seuraavaksi on siirryttävä Alankomaiden puolelle. Palataan asiaan tuonnempana.

UK

2011-07-31T17:31:00.018+03:00

PAVEMENT RULEZ!

2011-07-22T13:14:00.003+03:00

Ensimmäinen Pavement Rulez!-ilta oli ihan menestys, joten miksei jatketa samalla linjalla! Jos rakastat 80 ja 90-luvun Alternativea ja Pavementiä, tämä ilta on sinulle! Soitamme koko illan parasta alternative-kamaa. DJ-puolen hoitaa Bassoradiosta tutut Paska Sohva DJ:t.

28.7. / 21-04 / 0e

Click Attending!

JUST A REGULAR SUNDAY

2011-07-20T20:00:00.003+03:00

ILL ADVENTURES OF THE BEASTIE BOYS

2011-07-19T09:16:00.001+03:00

The Beastie Boys Don't Play No Game That I Can't Win ft. Santigold from Beastie Boys

NICK TRIANI & SOLITI

2011-07-17T16:27:00.006+03:00

Nick Triani, tämä hieno herra Englannista, jonka kanssa aina yhtä mukavaa fiilistellä musiikkia teki sen josta olen salaa haaveillut, eli perustanut oman levy-yhtiön. Työskenneltyään pitkään Johanna Kustannuksen parissa, hän päätti perustaa oman levy-yhtiön, Solitin

Vaikka Soliti tarkoittaakin Italiaksi tavanomaista ja tavallista, niin todellisuudessa Soliti on kaukana tavallisesta. Sen kautta Triani haluaakin tuoda uutta puhtia suomalaiseen indieskeneen. Triani onkin aina kulkenut Indie-musiikiin etujoukoissa, tuottamalla muun muassa suomen parhampia Indie-bändejä (mm. Reginaa), ja pitämällä omaa 8 1/2 radio-ohjelmaa Radio Helsingissä jo yksitoista vuotta, jossa pääsee aina kuulemaan Trianin uusimmat löydöt. Joten oma levy-yhtiön perustaminen olikin vain ajan kysmys. Solitin riveistä löytyy tällä hetkellä Astrid Swan, Cats On Fire, Big Wave Riders, The New Tigers ja Black Twig

Solitin ensimmäinen julkaisu on 17.8. julkaistava Astrid Swanin Pavement cover-levy, Hits (Pavement For Girls). Levyä onkin tullut jo muutaman kerran kuunneltua läpi ja hyvältä kuulostaa! Thanks Nick for the promo!

Astrid Swan- Box Elder by Soliti

Astrid Swan - Shady Lane by Soliti

Kuukausi sitten Nick kävi meidän radio-ohjelmassa puhumassa uudesta levystään, NT's White Trash, musiikillisista vaikutteistaan ja tietenkin Solitista. Alla olevasta playeristä voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan.

ENSI LAUANTAINA

2011-07-13T19:39:00.003+03:00

Cali Helsinki, Nike ja Perus-skedetiimi lyövät päänsä yhteen ja järjestävät yhdessä ensi lauantaina Helsingissä Kampin Plazalla grillaus-ja skedetapahtuman!

"You're all very welcome to our casual event of Roasted Delicacies & Random DJ acts, this Saturday the 16th of July 2011 from 14-20.

If you're up for some ripping, here's some skate stunts that will definitely be rewarded:

... best trick on bot ledges besides the steps, best random hobo, manual to manual over the gap award (if even possible?), crusty award, best all around ripper dude etc...

Some epic surprise obstacles by Monumental Changes!

Ya'll welcome to grab a bite, rip the shit out of the curbs and get crusty.

Your friendly culture suppliers:

CALI & PERUS SKATEBOARDS & NIKE SB"

Kun makkarat ja bisset on syöty ja juotu, niin on aika siirtyä sisätiloihin jatkamaan juhlimista. Viralliset jatkot järjestetään Nollassa (Pohjoinen Rautatiekatu 21).

Illan musiikista vastaa Paska Sohvan omat pojat, Dj Forrester ja Dj Bobo Dylan.

Tervetuloa!

Päivätapahtumasta lisää infoa löytyy täältä ja jatkoista täältä.

HELSINKI - FRANKFURT - BARCELONA - MUNCHEN - HELSINKI OSA 4

2011-07-11T21:19:00.004+03:00

Lauantai 28.5.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin loppuu myös maailman parhaat festarit, tosin ainoastaan tältä vuodelta. Viikon kuuman auringon alla ja viikon bissen juomisen jälkeen alkaa väsymys painaa pahasti päälle, mutta vanhana festarikävijänä vika päivä vedetään silti kunnialla loppuun asti.

Vika festaripäivä sai hienon aloituksen, kun jäin festariporteilla pahasti nalkkiin valkoviinin salakuljetuksesta.

Barcelona on halvan alkoholin luvattu maa. Jos menet paikalliseen supermarketiin (joka ei ole turistien vedätysmesta), niin voit saada esim. ison skumppapullon alle kahdella eurolla tai bisseä viidelläkymmennellä sentillä. Supermarket, joka oli meidän festarikämpän vieressä, niin sieltä sai Don Simonen valkoviiniä pillimehun muodossa (sitä tosin myytiin vaan 3 pillimehun paketissa, joka tosiaankin maksoi 1.90€). Huomattuamme tämän hienon asian, niin meidän ajatukset oli tietekin " Ei helvetti, näitä saisi ihan sika helposti salakuljetettu alueelle". Mehän ollaan suomalaisia, joten se oli pakko tehdä.

Fjällravenin salatasku täynnä valkkaripillimehua lähdin kävelee festariporttien läpi, niin tottakai kohdalleni osui se ainoa virkaintoileva vartija (aikaisempina päivinä vartijoita ei olisi vähempään kiinnostanut mitä jengi tuo festareille), ja hän tietenkin löysi pillimehupiiloni. Parasta tässä tarinassa onkin se, että jäätyäni kiinni, se samainen virkaintoileva vartija päästi minut jatkamaan matkaa festareille minun valkkareideni kanssa. Näytin varmaan niin säälittävältä suomalaiselta, jolla ei oo varaa ostaa festareille juomia, niin sen oli pakko päästää minut sisään.

Odd Future

Vaikka keikka alkoikin vasta 01.45, niin olin jo Pitchfork-lavan eturivissä odottamassa jo 00.00 lähtien Odd Futurea. Tiesin, että tästä keikasta tulee joku ihan himmee keikka, niin halusin olla eturivissä kokemassa sen. Vieressäni oli myös 35-vuotias Kanadalainen jäbä, joka oli odottanut Odd Futuren keikkaa kuusi tuntia siinä minun vieressäni. Se kertoo jo jotakin HC-fanittamisesta!

Ensimmäisestä kappaleesta (Sandwitches) lähtien keikka oli pelkkää liekitystä, joka lopulta päättyi lopulta mellakkaan. Kyllä mellakkaan, jossa osa yleisöstä taisteli järkkäreiden kanssa. Odd Future-jäbät oli tottakai tukemassa yleisöä heidän tapellessa järkkäreiden kanssa tönimällä ja vittuilemalla järkkäreille.

En ole kyllä ikinä nähnyt noin HC-meininkiä, jollain keikalla. Yleisö räppää jokaisen sanan ihan täydellisesti, jopa lujempaan kuin kukaan Odd Futuren jäbistä. Olisin melkein valmis matkustamaan ihan mihin tahansa, jotta pääsisin kokemaan ton fiiliksen uudestaan.

Tässä on vielä muutama Youtube-video, jotka kertoo hieman minkälaisellä keikalla olin:

^Mun suosikkikohtaus alkaa 1:13 kohdassa.

________________________________________________________

Yhteenveto Barcelonasta:
________________________________________________________

Viikon aikana tuli nähtyä:

1. Comet Gain
2. Echo & The Bunnymen
3. Of Montreal
4. Grinderman
5. The Flaming Lips
6. P.I.L.
7. Suicide
8. The Walkmen
9. DM Stith
10. Sufjan Stevens
11. Pulp
12. Deerhunter
13. Simian Mobile Disco
14. Tennis
15. James Blake
16. Ariel Pink's Haunted Graffiti
17. Twin Shadow
18. Dj Shadow
19. Rubik
20. Fleet Foxes
21. PJ Harvey
22. Animal Collective
23. Warpaint
24. Holy Ghost!
25. Yuck
26. Tune-yards
27. Gang Gang Dance
28. James Blake DJ-Set
29. Odd Future
30. Kode9
31. BMX Bandits
32. Mercury Rev
33. Sophia Knapp
34. Bill Callahan

Parhaat keikat:

1. (jaettu) Odd Future & Sufjan Stevens
2. Bill Callahan
3. The Walkmen
4. Deerhunter
5. Ariel Pink's haunted Graffiti

Pahimmat pettymykset

1. Dj Shadow
2. James Blake
3. Animal Collective

Kiitos Primavera!

HELSINKI - FRANKFURT - BARCELONA - MUNCHEN - HELSINKI OSA 3

2011-07-11T19:53:00.004+03:00

Perjantai 27.5. (Jatkuu)

Kerättyäni itseni kasaan Sufjanin Stevensin jälkeen olikin taas aika ruveta juoksemaan eri keikkojen välillä. Kävellessäni seuraavalle keikalle mietin itsekseni kanssa, että pystynkö enää nauttimaan mistään keikasta tommosen spektaakkelin jälkeen. Perjantaina oli kumminkin luvassa ne bändit, joiden takia lähdin Primaveraan Deerhunter, Ariel Pink's Haunted Graffiti, Twin Shadow, ja joku sellainen pieni englantilainen bändi kuin Pulp.

Tässä on vielä lyhyet selitykset muista perjantain kovista keikoista:

Ariel Pink's Haunted Graffiti

Kävellessäni kohti Pitchfork-lavaa minua hieman jännitti minkälainen setti Ariel Pinkiltä on tulossa. Sekoaako Ariel Pink taas, niin kuin Coachella-keikallaan vai ihan jotain ihan muuta. Jotain muuta se tosiaankin oli. Nimittäin Ariel Pink's Haunted Graffiti pisti tanssit pystyyn Pitchfork-lavalla. itse tanssin muiden kanssa koko keikan ajan ihan fiiliksissä.

Setti koostui aika pitkälti Before Today-levyn kappaleista mutta Round And Round ja Beverly Hills-kappaleet saivat ihmiset eniten fiiliksiin. Biisilistaan oli päässyt myös pari vanhempi kappale myös mukaan.

Deerhunter

Parin vuoden tauon jälkeen pääsin taas näkemään yhden lempibändeistäni livenä nimittäin Deerhunterin. Deerhunterilla oli täydelliset puitteet keikalleen, Pimeä lämmin kesäyö syrjäisellä Llevant-lavalla, johon ei muiden lavojen hälinä kantautunut.

Deerhunter soittikin yllättävän kraut-henkisen keikan. Se sopikin Deerhunterille niin täydellisesti. Muun muassa Desire Lanesista kuultiin 10min. versio ja Nothing Ever Happenedista tuli 14min. versio. Keikka keskittyi pääasiassa Halcyon Digest-kappaleisiin (suosikkibiisini tuli myös, Helicopter) mutta keikan aikana kuultiin myös kappaleita Microcastlelta ja Cryptogramsilta (muistaakseni).

Twin Shadow

Yksi viime vuoden suosikkilevyistäni oli Twin Shadow:n debyyttilevy, Forget, joten odotin innolla näkeväni Twin Shadow:n livenä. Levyn kasarihenkiset taustat oli kokonaan korvattu timanttisella bändillä. Levyjen biisitkin oli sovitettu kokonaan uudestaan. Kaikki synapoppi/new wave-henkiset biisit oli nyt muutettu rokki-versioiksi, ja ne sopii niin täydellisesti Twin Shadowlle. Jos olet menossa Flowhun, niin mene ehdottomasti katsomaan Twin Shadow livenä.

EI NÄIN!

2011-07-10T14:29:00.003+03:00

Joskus joihinkin klassikkobiiseihin ei pitäisi vaan ollenkaan koskea!

Saatanan Crazy Town!

HELSINKI - FRANKFURT - BARCELONA - MUNCHEN - HELSINKI OSA 2

2011-07-08T23:27:00.006+03:00

Tässä se on nyt vihdoinki. Paljon lupaultu osa 2 Primavera-matkastani. Eihän tämän kirjoitus venähtäny lupauksistani kuin kuukaudelle. Ei paha vai?

Perjantai 27.5.

Perjantai 27.5. päivän tulen muistamaan päivänä, jolloin koin yhden elämäni hienoimmista keikoista ikinä. Mikä se oli? Odota hetki, niin pohjustan tätä merkillistä hetkeä hieman ennen paljastusta.

Päivä alkoi kuin kaikki muutkin päivät Barcelonassa. Olin edelleen ihan kirkkaan punainen oltuani hieman liian kauan aunringossa ja ystäväni Aleksi jatkoi edelleen kuumottamista Sufjanin Stevensin lippujen suhteen.

Jos Primaveran kävijöiltä kysyisi ennen festareita mitä bändiä he odottavat näkevänsä festareilla, niin vastaus olisi todennäköisesti Pulp tai Sufjan Stevens, koska nuo kaksi ovat sellaisia keikkoja, joita tule näkemään ihan joka päivä. Tämän faktan ansiosta ihmiset olivatkin valmiita matkustamaan Primaveraan eri puolilta maapalloa, jotta näkisi jomman kumman livenä. Kumpikaan noista ei tietenkään ollut se syy miksi itse halusin lähteä Primaveraan. Joka tapauksessa Sufjanin Stevens näkemistä livenä hankaloitti se fakta, että Sufjanin keikan pääsi näkemään ainoastaan, jos voitti lipun Primaveran omassa Portal-arvonnassa. Itse osallistuin arvontaan niin sanotusti läpällä, koska oletin jo heti alkuun ettei minulla ole mitään saumaa voittaa lippuja Sufjanin keikalle (voitin joskus lapsena laatikollisen legoja ja grillin, mutta sen jälkeen en olekaan voittanut mitään), Tämän ansiosta minua ei haitannut oli tulos mikä tahansa, koska Sufjan ei ole ikinä ollut niin iso juttu mulle. MUTTA, perjantain aamupäivästä sain sähköpostin Primaveralta, jos luki näin:

"Your reservation for DM Stith and Sufjan Stevens on Friday 27th has been confirmed.
You have been given 2 seat/s for the concert"

Tottakai olin tästä uutisesta fiiliksissä mutta ystäväni Aleksi sekosi ihan täysin! Sen jälkeen alkoikin aikamoinen Sufjan Stevens-fiilistely Primavera-Party-Crib-asunnossamme.

No niin nyt loppui alkufiilistelyjen selittäminen, ja nyt itse keikkaan.

Olin lukenut eri musiikkiblogeista, että Sufjan on hieman hurahtanut neon-väreihin ja Astraalitasoihin. En jotenkin osannut odottaa, että miten PALJON herra oli hurahtanut kyseisiin asioihin. Keikka alkoi kun itse herra Sufjan Stevens kävelee kireessä neon-värisessä puvussa lavalle, ja selässä roikkuu parimetriset enkelin siivet (!). Saavuttuaan omalle paikalleen herra ottaa Banjon käteensä ja alkaa soittamaan Seven Swansia. Ekoista nuoteista lähtien koko Audiotorion tuhat viisisatapäinen yleisö kuuntelee haltioituneen Sufjanin jokaista nuottia seuraavat kaksi tuntia.

Lavalla oli parhaimmillaan joku kaksikymmentä soittajaa, sekä kaksi taustalaulajaa / taustatanssijaa, johon toiseen ihastuin tulisesti. Kaikki lavan ihmiset oli pukeutuneet Sufjanin tyyliin päästä varpaisiin erilaisiin neon-värisiin vaatteisiin (kaikki soittimet oli myös neon-värisiä).

Seven Swansista lähtien joka ikisestä soittajasta huokui miten fiiliksissä he ovat lavalla, joka tottakai huokui myös yleisöön. Tämän ansiosta yleisö yltyikin "kreisibailaa" loppua kohden huolettomasti. Kuten voit todeta alla olevasta videosta.

Koko keikka oli vaan yksinkertaisesti yksi iso "Mind Blowing" kokemus, jota ei voi yksinkertaisesti selittää. Se pitää vaan kokea!
Visuaalinen ilme, huikeassa vedossa oleva bändi, uudelleen sovitut kappaleet ja itse Sufjan Stevens jätti niin ison jäljen meihin kaikkiin, jota ei helposti unohda tai korvata. Samanlaiseen kokemuksen minuun on jättänyt Sufjanin lisäksi ainoastaan Björk Roskildessa vuonna 2007. Molemmilla keikoilla ihmiset vaan itkivät ja huusivat äänensä käheäksi ilosta, jonka pääsivät kokemaan kahden tunnin ajan.

Keikan aikana kuultiin ainoastaan muutama vanha kappale: Seven Swans, Sister, Concerning the UFO Sighting Near Highland, Illinois ja Chicago, muuten kaikki muut kappaleet olivat Sufjanin viimeiseltä levyltä, Age of Adz:ltä.

Biisilista

Seven Swans
Too Much
Age of Adz
Heirloom
I Walked
Sister
Get Real Get Right
Vesuvius
I Want To Be Well
Futile Devices
Impossible Soul
Encore:
Concerning the UFO Sighting Near Highland, Illinois
Chicago

VUODEN LEVY JÄLLEEN KERRAN?

2011-07-04T22:18:00.003+03:00

Kaksi vuotta sitten The Horrorsin Primary Colours oli vuoden paras levy, ja nyt heiltä tulee vihdoinkin uusi levy, jota olen odottanut erittäin paljon!

The Horrors on lontoolainen vuonna 2005 perustettu bändi, jonka debyyttialbumi ”Strange House” oli vielä ihan rehellistä garage-rockia mutta heidän toisella levyllä, Primary Colours bändi päättivät hylätä garagen ja keskityä heidän ”pimeään puoleensa” eli Shoegazeen.

Tällä tulevalla levyllä "Skying" (julkaistaan ensi maanantaina 11.7.) bändi on mennyt nyt enemmän Simple Mindsin ja Echo & Bunnymenin suuntaan. Mutta kyllä tältä uudeltakin levyltä löytyy myös niitä samoja mahtipontisia Shoegaze-fiilistelyjä, joita kuultiin myös Primary Colours-levyllä.

Onko tämä vuoden levy? En vielä pysty sanomaan, koska olen kuunnellut levyn vasta pari kertaa läpi.

YKSI PARHAISTA VUOSISTA?

2011-06-29T22:22:00.007+03:00

Kaveri: "Mitä meinaat tehdä sun kesälomalla?"

Minä: "Menen käymään Lontoossa!"

K: "Onko siellä joku keikka?"

M: "Joo, menen kattomaan Portisheadia"

K: "Ohoh, siistiä!"

M: "Joo!"

Kävin tälläisen keskustelun pari päivää sitten ystäväni kanssa kun kerroin kesäloma-aikeistani. Tajusin tänään, että olen tänä vuonna matkustellut pelkästään keikkojen perässä.

Tänä vuonna on tullut käytyä Berliinissä (PJ Harveya), Tukholmassa (Interpolia), Barcelonassa (Primavera) ja vajaan kuukauden päästä menen Lontooseen kattomaan Portisheadia, Liarsia, Beach House, Grindermania, Swansia, Godspeed! You Black Emperoria, Caribouta, Nicolas Jaaria ja ehkä Coldplayta (jos voitan liput). Tosin keikka-matkusteluni ei lopu vielä tuohon Lontooseen. Marraskuussa pitäisi matkustaa uudestaan Tukholmaan katsomaan Bon Iveriä. Kun noiden keikkojen päälle lisätään vielä kaikki kiinnostavat keikat Helsingissä niin ei voi valittaa.

Tämä vuosi on ollut kyllä ihan älytön keikkojen suhteen. Nopealla laskutoimituksella saan kasaan joku 50-60 keikkaa, jotka olen nähnyt tämän vuoden aikana. Ja tätä vuotta on tosiaankin mennyt vasta kuusi kuukautta. Jos katsotaan seuraavia paria kuukautta niin tuon Lontoon matkan lisäksi tarkoitukseni olisi mennä katsomaan Low:ta, Josh T. Pearsonia, Kurt Vilea, Goblinia, Princeä, Black Lipsiä, Dum Dum Girlsiä, Primal Screamia, Dinosaur jr., käydä Flowssa... ja ja ja... huoh ei noita kaikkia keikkoja voi muistaa.

En kyllä tiedä miten tulen selviämään taloudellisesti tästä vuodesta, mutta yksi juttu on silti selvä, tämä vuosi on yksi parhaista vuosista ikinä, siis keikkojen suhteen

First we take Ikuri

2011-06-24T04:31:00.005+03:00

Ihan sitä vaan haluaisin muistuttaa kaikille että Mustajärven Pauli on luultavasti tämän maan viimeisiä oikeita rock-tähtiä. Ymmärrän että monille on vaikeaa hyväksyä miehen neroutta. Etenkin 03-alueen ulkopuolella Pate yhtyeensä kera niputetaan monesti samaan paskaläjään Lindholmin juopon itkubändin kanssa, mutta miettikääpä nyt. Lähdetään helpolla:

Voiko rock'n'roll olla enää hauskempaa ja tarttuvampaa? Täysin järjettömän typerät lyriikat, jotka varmasti jättää sen fiiliksen että nyt on niin vitun hauskaa, että pitää käydä tilaamassa kaksi isoa olutta. Nelosta. Jallu kylkeen. Kertosäe täydellistä yhteislaulukamaa, 5/5, soita lisää!

En jaksa enää selitellä, totean vaan kliseisesti että antaa musiikin puhua puolestaan. Hauskanpidon tasapainoksi vähän muutakin, kättä lippaan edelleen jokaisen biisin kohdalla.

PAVEMENT RULEZ! @ WE GOT BEEF 23.6

2011-06-22T10:24:00.005+03:00

Ensi torstaina We Got Beefissä aloittaa uusi kesäklubi Pavement Rulez! Jos rakastat 80 ja 90-luvun Alternativea ja Pavementiä, tämä ilta on sinulle! Soitamme koko illan parasta alternative-kamaa. DJ-puolen hoitaa Bassoradiosta tutut Paska Sohva DJ:t.

23.6. / 21-04 / 0e

KAIKKI PAVEMENT TOIVEET SOITETAAN!

MIXTAPE: Nothing in return

2011-06-21T00:59:00.005+03:00

Tätä ei pitänyt laittaa yleiseen jakoon, mutta tulin toisiin ajatuksiin.

Lataus/striimaus täältä. Biisilista myöhemmin.